Huomaathan, että blogit sisältävät kirjoittajien omia mielipiteitä ja kokemuksia. Ne eivät siis välttämättä edusta Kotikirkon virallisia kantoja. // admin
On taas se aika vuodesta kun juhlimme pyhäinpäivää ja/tai halloweenia. Mutta onko kristityn oikein juhlia pyhäinpäivää? Siihen tahdon tässä blogissa keskittyä
Suomalaisuuteen kuuluu joulunvietto, sen tavat ja ruuat vaihtelevat niin maakunnittain kuin perheittäinkin. Lapsuuteni jouluihin kuului harmaisiin puettu aika pelottavan näköinen ”joulupukki”. Lahjat eivät olleet suuria mutta yhdessäolo ja pitkään valvominen, sekä koko ajan saatavilla oleva jouluruoka tuntuivat lapsestakin mukavalta. Samoin tietysti joulukuusen haku metsästä, se oli mukavaa yhdessä oloa. Kainuussa asuessamme oli lupa aina jonkun metsästä kuusi hakea. Kuopiossa nuoruuden maisemissa se haettiinkin omasta metsästä. Nuo ovat muistoja, joita on vaikea siirtää nykypäivään. Kuusen haku metsästä ei onnistu kuin tv:ssa, no Vehmaalla saimme käydä sukulaisen metsässä. Mutta olisi pitänyt olla lapsenlapset mukana jolloin muistot siirtyisivät.
On taas se aika vuodesta kun kesälomat alkavat olla ihana muisto ja lapset palaavat koulun aherrukseen. Me, jotka olemme aikuisia, palaamme töihin tai olemme jo palanneet. Itse aloitin Verisurella Security Experttinä eli olen se henkilö joka antaa ihmisille ratkaisuja kodin suojaukseen murto-, palo- ja läheisturvaan.
Aloitin tuossa kolmisen viikkoa sitten uuden työn, teen työtä valokuidun parissa. Kyseessä on “myyntityötä” jota tehdään ovelta ovelle. Siksi “myyntityötä” että todellisuudessa en kerjää juuta enkä jaata vaan kerron ihmisille, että kampanja on alueella alkanut ja nyt on mahdollista saada valokuitu kotiin kohtuuhintaan. Samalla kerron, mitä valokuitu on ja mitä etuja siinä on, myyntiä ei työssä ole edes nimeksi.
Kirjoitan tätä helmikuussa, ja lunta on täälläkin, ihan kuin se kuuluisi Varsinais-Suomen talveen 😉 No nyt kuuluu, kun ajoin rekkaa ulkomaille oli joskus outoa ajatella ettei meillä useinkaan ole lunta kuin näytiksi ja saa pestä koiraa joka lenkin jälkeen. Sitten jossain Tanskassa oli liki polviin asti ja sai odotella kauhakuormaajaa, että pääsi lastauspaikalle ja vaa’alle. Toisinaan nopealla E4:lla oli koko ajan vasemmalla kaistalla ohittamassa henkilöautoja kun laivaan oli aina kiire.
Kun ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa joulublogin, en ensin muistanut, mistä olen jokirjoittanut tai mistä seurakunnan joulujuhlissa puhunut, olenhan ollut jopa joulupukkina srk:n joulujuhlassa kertoen yhden munkin keräämistä lahjoista ja niiden jakamisesta köyhille oven taakse rappusille. Nykyään hänestä käytetään nimeä Santa Claus. Myös itämaan tietäjät veivät Jeesus-lapselle lahjoja ja kun tarkkaan luetaan evankeliumeista, niin Jeesus syntyi eläinsuojassa, mutta lahjat tuotiin jo taloon, joten ehkäpä juuri joulun aikoihin. Olen kertonut Chanukka juhlasta joka aina välillä osuu meidän joulumme aikaan ja muistakin juhlista joita on vietetty juuri kaamoksen synkkään aikaan.
Olemme pitkästä aikaa taas kaarinalaisia odottaessamme tulevaa kesää, edellisen kerran taidettiin kirjoittaa vuotta 1985. Aikaa on kulunut ja vettä virrannut Aurajoessa, silloiset lapset ovat aikuisia, lapsenlapsistakin vanhin jo kohta saa äänestää. Olenko siis vanha?
Koti, tuolla sanalla on meille kaikille sama merkitys. Kun kyseessä on hengellinen koti,
meidän variaatiomme muuttuvat. Jotkut meistä ovat kodittomia joko tieten tahtoen tai sitten tahtomattaan.
Mitä hengellinen koti tarkoittaa? Onko sellainen pakko olla olemassa? Onko minun pakko kuulua paperilla siihen kotiin?
Näihin kysymyksiin yritän antaa oman näkemykseni seuraavassa tekstissä.
Kohta on taas se aika vuodesta kun muistamme ystäviä lahjoilla ja korteilla. Itse en vietäystävänpäivää sen suuremmin, koska en pidä siitä että kaupallinen juhla pakottaa meitä aina ostamaan jotain jotta sillä voimme osoittaa toisen tärkeyttä. Mutta tämä sai minut miettimään seuraavaa aihetta: yksinäisyys kristillisessä kentässä.