Olen nyt ollut ”maalainen” virallisestikin kohta kaksi kuukautta ja olen sopeutunut juurilleni todella hyvin. Raamatussa mainitaan, että Jumala antoi kullekin kansalle asumisensa rajat, ehkä siksi on hyvä palata juurilleen ”Savonmuahan”.
Seurakuntaan olemme jo tottuneet ja saaneet hyvän vastaanoton, niin Lapinlahden emäsrk:n puolella kuin täällä Varpaisjärven rukouspiirissäkin. Tuntuu mukavalta, kun kokoustilassa istuu suunnilleen Kotikirkon kokoinen porukka niin rukouskokouksissa tiistai-iltaisin, kuin sunnuntai-iltaisinkin Jumalanpalveluksessa.
Touhua riittää: Sain katon vaihdettua huopakatosta peltikatoksi ja nyt on sisältä vielä
keittiö ja saniteettitilat odottamassa muokkausta sekä ulkosaunan remontti. Mutta
ensin pitää hoitaa puuhommat, että riittää talossa lämpöä. Kävin hakemassa parin
seurakuntalaisen kanssa yhden seurakuntalaisen metsästä rankoja, jotka sitten
teemme polttopuiksi.
Hengellisesti saa olla hyvässä hoidossa, kaikki vierailut johtavat rukouksiin ja myös eri
asioista keskustellaan vilkkaasti, täällähän jokaisella on mielipide, eikä sitä yleensä
jätetä vakan alle. Savolaiset keskustelevat ja kysyvät jos joku asia tuntuu oudolta. Se
on hienoa, siis vapaa mielipiteiden vaihto. Raamattu on lähipiirissämme monelle se
ohjenuora ja tutkimisen kohde, Kaarinan ”opiskellaan yhdessä” -malli on kiinnostanut
täälläkin. Ehkä täällä joku vastaava saa ihmiset innostumaan lisäopiskeluun.
On todella vapauttavaa kun ei tarvitse olla vastuunkantaja, riittää kun tekee sen
minkä Herra antaa tehtäväksi ja sitten taas kuuntelee ja katselee. Toki kävin jo srk:n
katolla ja joku päivä, kun saan peltiä, käyn sen korjaamassa. Mutta nuo tehtävät
eivät ole minun vastuullani.
Nyt olen huomannut, miten kauan ja moninaisesti olen saanut palvella, mutta
Saarnaajaa lainaten ”kaikella on aikansa…” Nyt on aika aloittaa eläkeukin osa. Emme
tietenkään lopeta evankeliumin eteenpäin viemistä, tai muuta mitä eteen tulee, mutta
ne saa tehdä levosta käsin. Uskon ja luotan siihen että Kotikirkko Kaarinassa on Jumalan asettama ja siksi sen voi jättää hyvillä mielin osaaviin käsiin. Uskon myös siihen, että Kotikirkko jatkaa kasvua ja saa uusia vastuunkantajia Toki nyt tarvitsee auttaa niitä, jotka ovat vastuussa. Työ on raskasta, vaikkei se siltä näytä, henkinen kapasiteetti on koko ajan kovassa käytössä kun seurakuntalaivaa luotsaa eteenpäin.
Kerroinko jo tänne tulosta: Rukoilimme uskovia naapuriin, ja ensimmäisellä viikolla
kun juttelimme, tuli ilmi, että saman Helluntailiikkeen lapsia ollaan;) Sitten kun
korona rauhoittui, ja kutsuimme naapurit kahville, siinä ihan herkistyi tällainen
aikuinen mieskin. Naapurin Rami on samasta jengistä noin 50 vuoden takaa. Asuimme
samassa talossa Luistelijantie 3:ssa. Nyt tiedän, että meitä on kolme uskovaa siitä porukasta ja se on ihme. Se antoi vahvistuksen oikealle valinnalle. Myös muita tuttuja on ilmaantunut ja ystävien ystäviä, joihin nyt saa tutustua.
Juuri nyt katson ulos ikkunasta, vaaramaisema on edessä. Kohta varttiin ei yhtään autoa
ole näkynyt, vaikka palvelut ovat kaikki 800 metrin säteellä. No nyt sujahti yksi paku
ohi…. Sielu lepää täällä maisemassa ja touhutessa! Haluaisin tähän loppuun jättää
luettavaksi Psalmin 84. Se sopii tähän hetkeen kun matkat ovat sydämellä, eivät tosin
konkreettiset matkat.
Täältä Varpaisjärveltä, teitä siunaten Jussi Kinnunen.