Vuosien varrella

Otsikoin tämänkertaisen bloggauksen ’Vuosien varrella’ -nimiseksi, johtuen

Jussi Kinnunen
Jussi Kinnunen

viimeaikaisista tekemisistäni. Sain jo vuosia sitten laatikollisen isäni papereita, lähinnä kirjeitä ja kuvia Ruotsista, kun kävimme hänen haudallaan ja viimeisessä kodissaan, ohimennen. Sieltä sitten pahvilaatikollinen hänen muistojaan lähti Suomeen ja nyt eläkkeellä on ollut aikaa niitä lueskella ja yrittää järjestellä.

Monta hyvää ja monta ei niinkään hyvää muistoa on kiirinyt noista kirjeistä korviini ja silmieni eteen ja oikeasti monta mielenkiintoista asiaa, joita en ole edes tiennyt.

Ehkä yhtenä niistä 1988 kuolleen pikkuveljeni kortti Espanjasta, jossa hän silloin asusti, hänellä oli sekakäyttäjänä montakin ongelmaa, mutta tämä oli mielestäni jo kiitosaihe. Hän kirjoittaa isälleni seuraavasti:

Katsoppas raamattua Psalmi 34:7,13,14,15,19 ja 1 Tess. 5:6-8 joitakin minulle ja sinulle sattuvia kohtia? Tämä Matteus 6:25-34 värssyt ovat minulle ja M…lle tällä hetkellä hyvin sattuvat. 

M… oli silloin veljeni kihlattu. En koskaan ollut ajatellut veljeni tulleen elävään uskoon, vaikka jotkut jutut siihen viittasivatkin. Olin siihen aikaan vahvasti poliittisesti vasemmalla, 70/80 luvun taitteessa vielä, ehkäpä siksi siitä ei minulle niin ’huudeltu’.

Isäni kirjoittaa siskolleen itsestään, ettei olisi uskonut ateistin rukoilevan Jumalaa ja sitä kautta raitistuvan ja jaksavan raittiina, (mukana AA:ssa). Isäni sitten, ennen kuolemaansa, halusi jutella vaimoni kanssa ja tehdä ratkaisun, uskoen Jeesuksen pelastavaan voimaan.

Kun itse tein uskonratkaisun 20 vuotta sitten 1996, niin sain kotoa kirjeen, jossa sanottiin minun hyljänneen perheeni. Tosin tuo yllä mainittu pikkuveljeni oli jo kuollut ja isäni asusteli Ruotsissa ja suhtautui, silloin ajatellen, ihmeen suopeasti ratkaisuuni. Nyt selvisi oikeastaan miksi, mutta kyllä muutkin ovat ratkaisuni vuosien varrella hyväksyneet ja ehkäpä ovat tyytyväisiäkin siihen;)

Näin jälkeenpäin on oikeastaan, syvällistäkin, katsella vuosien varrella kertynyttä, niin hyviä kuin huonompiakin muistoja. Kesät tulee, kesät menee, muistoja muistaa tai sitten ei, mutta Luoja on ja pysyy me häviämme, kuin tuhka tuuleen. Psalmi 103 on minusta yksi kauneimpia kirjoituksia Jumalan armon kestävyydestä, siksi oli iloinen asia käydä läpi vanhoja kirjeitä. Omiakin kirjoittamia, vaikka siellä oli kaikenlaista, Punalippu -lehden tilaamisesta ympäripäissään kirjoitettuun. Tosin paljon lapsistakin ja heidän kasvustaan ja odotuksistaan.

Mutta vuosien varrella ihminen kerää kaikenlaista ja sitten myöhemmin, joku ehkä katsoo mitä olet kerännyt. Minulle edesmenneen isäni keräämät kirjeet olivat kuin olisin lukenut kiitosaiheita, tuo yksi kortti ja kirje ovat ikään kuin nostaneet silmäni vuoria kohti. Sieltä minulle apu tulee, sanotaan sanassa. Ne huuhtoivat koko kevään hankaluudet mielestä, eikä sairaudesta johuva väsymys niin haittaa. Vaan antoivat aihetta nauttia hetkestä, carpe diem, tartu hetkeen (’poimi päivä’ on sana sanalta -käännös).

Nyt aion nauttia kesästä, syksyllä taas menen kausihuoltoon katsomaan, mitä vaivoja sitä on saanut vuosien varrella kerättyä;)

Toivon jokaisen kesään sisältyvän jonkin ’tähtihetken’, kun sitä ’tähtipölyä’ leijuu olkapäällesi ja saat nauttia hetkestä, johon tarttua ja muistella sitten syksyn pimeinä iltoina.

Siunattua kesää

-jussi-