Kaarinan Kotikirkko - helluntaiseurakunta
Koska elämä on ikuista.
Olemme pitkästä aikaa taas kaarinalaisia odottaessamme tulevaa kesää, edellisen kerran taidettiin kirjoittaa vuotta 1985. Aikaa on kulunut ja vettä virrannut Aurajoessa, silloiset lapset ovat aikuisia, lapsenlapsistakin vanhin jo kohta saa äänestää. Olenko siis vanha?
Kesä on alkanut ja ilmat ovat mitä ovat. Omat opinnot ovat siinä vaiheessa että
jäljellä on enää lopputyön tekeminen ja palauttaminen, joka tapahtunee tuossa
joulukuussa, aiheena Pietarin kirjeiden temaattinen tutkielma siitä mitä meidän tulee
olla ja ei tule olla. Tarkkaavimmat huomaavat että aiheeni muuttui, syynä opiston
rajattu sivumäärä ja toteamus etten saa alkuperäistä aihettani siihen annettujen
sivujen sisään.
Otsikoin tämänkertaisen bloggauksen ’Vuosien varrella’ -nimiseksi, johtuen
viimeaikaisista tekemisistäni. Sain jo vuosia sitten laatikollisen isäni papereita, lähinnä kirjeitä ja kuvia Ruotsista, kun kävimme hänen haudallaan ja viimeisessä kodissaan, ohimennen. Sieltä sitten pahvilaatikollinen hänen muistojaan lähti Suomeen ja nyt eläkkeellä on ollut aikaa niitä lueskella ja yrittää järjestellä.