Olen jo pidempään pohtinut sitä miten luemme Raamattua. Varsinkin tässä ajassa tuntuu että kaikki kristilliset yhteisöt luovat teologiansa miten haluavat ja parhaiten / pahiten tämä näkyy kun asiaksi otetaan hankalia paikkoja kuten naispappeus. En ota tässä sen enempää kantaa naispappeuteen koska se on ihan oman bloginsa aihe.
Mutta asiaan…
Pitäisikö Raamattua tulkita sen mukaan että se on kirjoitettu tiettynä aikana tietylle ryhmälle ja tietyllä siihen aikaan liittyvillä painotuksilla jotka ovat muuttuvia?
Näin meille koulussa opetettiin, eli niin sanotut hermeneuttiset periaatteet joihin lukeutuu vielä konteksti (teksti ympäristö). Sanottiin että Raamattu ja varsinkin kirjeet Uudessa Testamentissa ovat kirjoitettu sen ajan yhteisöille ja siksi meidän tulisi tulkita niitä nykyaikaisin lasein ja tulkita niitä nykykulttuuriin sopivaksi.
Vai olisiko niin että Raamatuntekstit puhuvat samaa meille kuin sen ajan yleisölle? Voiko olla niin että kun Paavali tai Pietari opettaa seurakuntaa tietyistä asioista niin nämä asiat eivät ole vain tarkoitettu ensimmäisen vuosisadan ihmisille sellaisenaan vaan ovat aivan samat meille…
Jos katsotaan Vanhan testamentin käyttöä uudessa niin siellä ei koskaan muutettu tekstejä sopimaan sen ajan kulttuuriin, vaikka Jeesuksen ajan Israel oli aivan erilainen yhteiskunta kuin mitä esimerkiksi Jesajan tai Jeremian aikainen yhteiskunta oli. Evankeliumit toteavat aina vain että nyt on käynyt toteen se ennustus jne. Koskaan ei opetuslapset tai Jeesus muuttaneet kirjoituksia tai soveltanut niiden tulkintaa sopimaan sen ajan “henkeen”. Jeesuskin vastaa aina että “kirjoitettu on” tai “tunnette kirjoitukset” olettaen että lukijat tietävät tekstit ja että ne pitävät paikkansa.
On totta että moni asia Paavalin opetuksissa ei sovi meidän nykyaikaiseen ajattelumalliin, mutta onko se jonka pitää muuttua Raamattu vai meidän ajatuksemme? Ei kai Raamatun tekstit muutu ajan mukana? Meillähän on jopa todisteet siitä että Jesajan kirja on pysynyt muuttumattomana (muistaakseni noin 90-95% samaa tekstiä 200 eKr. Jesajan teksti vs. 1000-luvun Jesajan teksti) läpi aikojen.
Muuttuuko Jumalan ilmoittama moraali ja eettinen laki tai pelastus sen mukaan missä ajassa olemme? Ei muutu ja jos se muuttuisi niin ei Raamattu olisi kummempi kirja kuin muslimien koraani…
Jos ja kun löydämme Raamatusta meille hankalia kohtia ja asioita jotka ovat suorastaan ristiriidassa nykyajan ajatusmaailman kanssa niin ei meidän tule muuttaa sitä mitä kirjoitettu on vaan miettiä ennemmin miksi asia näin ilmaistaan ja miksi vastustan tätä tekstiä niin että lähden tulkitsemaan sitä ennemmin nykyajan ajatusmaailmaan sopivaksi?
Raamattu on siinäkin mielessä ihana kirja että se selittää aina itsensä, jos vain lukee asioita pidemmälle kuin sen yhden jakeen tai luvun. Esimerkiksi Paavali usein palaa takaisin asiaan jonka heittää ilmoille alkuluvuissa selittäen sen myöhemmissä. Tottakai jotkut asiat kuten profetiat lopun ajoista ja yleisesti eskatologiset asiat jäävät selittämättä koska niitä ei ole edes tarkoitus lopullisesti selittää, vaan ne nähdään kun nähdään. Muut tekstit selittävät aina itsensä, meidän ei tarvitse keksiä tulkintoja tai selityksiä koska ne jo siellä ovat. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö asioita pidä opettaa ja tuoda esiin, mutta se tarkoittaa sitä että Raamattu on selkeä kirja jos sitä lukee eikä sovella nykyaikaan.
Ymmärrän kyllä että elämme täysin erilaisessa maailmassa kuin missä Messias tai opetuslapset elivät, onhan nykymaailma erilainen kuin se oli lapsuudessani. Mutta on muutama vakio mitkä eivät ole muuttuneet ajan saatossa: Jumala, Raamattu, pelastus ja ihminen. Vaikka ajat muuttuvat ja yhteiskunta muuttuu niin Jumala tai Hänen sanansa ei ole muuttunut mihinkään, miksi siis sen tulkinta pitäisi muuttua? Myöskään ihminen ei ole muuttunut lainkaan sitten Nooan päivien (voidaan todeta että joitain fysiologisia muutoksia tapahtui vedenpaisumuksen jälkeen kun olosuhteet muuttuivat), edelleen ihminen on omaa etua tavoitteleva ja Jumalaa vastaan kapinoiva kuin on aina ollut. Ihmisestä ei ole yht’äkkiä tullut hyvää ja viisasta olentoa joka ymmärtää asiat paremmin kuin menneen ajan uskovat tai apostolit jotka meille opettaa kirjeissä.
Eikö meidän tulisi uskoa kuin pieni lapsi uskoo Raamattuun? Kun lapselle kertoo että Jumala loi taivaan ja maan kuudessa päivässä niin yleisesti ottaen lapsi toteaa että “vau, aha, siistiä” tai jos lapselle kertoo että Nooan aikana Jumala peitti koko maapallon vedellä niin vastaus on sama kuin edellisessä… lapsi ei kyseenalaista vaan uskoo, lapsi ei tarvitse todisteita, muuta kuin Raamatun. Jeesus itse sanoo Jumalan valtakuntaa lasten kaltaisiksi eli uskoo ilman epäilystä ja todisteita. Tottakai saamme epäillä ja kysyä, mutta olisiko helpompaa jos vain uskoisi?
Mitäpä jos alkaisimme lukea Raamattua niin kuin se on kirjoitettu ja luotamme ja uskomme siihen että Jumala ei valehtele sanassaan tai käytä kiertoilmaisuja…
Eipä tässä muuta