Syysbloggausta

Jussi Kinnunen

Jussi Kinnunen

Monessa mielessä tämä on hyvä syksy, monessa mielessä taas syksyinen harmaus peittää näkökykyä ja saa syksyn näyttämään vähän huonommalta. Mutta kuitenkin koko luomakunta haluaa näyttää kuinka kirkkaasti ja värikkäästi se täällä Pohjolassa valmistautuu ottamaan vastaan kaiken peittävän puhtaan valkeuden. No sen saa hengellistyttää jos haluaa, itse olen pohtinut tänä syksynä monia eri asioita ja monelta eri kantilta.

Herätyksen syyspäivillä oli mielestäni hyvä henki, sisältö olisi voinut herättää enemmänkin vastakkainasetteluja. Muistan kun 2002 pidin Kuopion talvipäivillä alustuksen Israel-asiasta, siellä oli silloin myös kirkkokunta-asia esillä, kuten myös naisten asemaan liittyviä kysymyksiä, silloin oli ’kipakampaa’ keskustelua. Onneksi ’eipäs juupas’ -mentaliteetti on jo ikään kuin historiaa. Nyt osataan keskustella jo asiastakin, ilman sen suurempaa edestakaisin kelausta.

Tänä päivänä on monenlaista asiaa jotka herätysliikkeen keskuudessa nousevat esille, harhaopeista ja muusta puhutaan. Niiden suhteen välillä ollaan ’näppylöillä’, välillä ’aussienglannilla no worries’ -mentaliteetilla. Yhteen harhaopiksikin ristittyyn juttuun haluan ottaa kantaa näin julkisesti.

Jossakin sanotaan sapatin vieton olevan harhaopillista? Mutta jos katsotaan historiaa lähelle eli vuoteen 1973 jolloin lauantai, viikon seitsemäs päivä siihen asti, muutettiin SFS-EN 28601-standardin mukaisesti Kansainvälisen standardijärjestön (ISO) pyynnöstä niin, että sunnuntaista tuli viikon seitsemäs päivä. Moniko muistaa tuon? Siis sapatti oli vielä 1970-luvun alussa se seitsemäs päivä, mutta nyt seitsemäs päivä on sunnuntai. Juutalaisessa ja Roomalaisessa kalenterissa sapatti=lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä. Historiassa v. 364 Laodikean kirkolliskokouksessa haluttiin eroon juutalaisista juurista ja muutettiin lepo / jumalanpalveluspäiväksi sunnuntai, lähinnä paavi Liberiuksen tahdosta.

Miksi sitten sapatin viettoa sanotaan harhaopiksi, kun se kuitenkin on Raamatussa Jumalan lepopäivä ja neljäs käskykin viittaa siihen? No, kun haluttiin perinteinen auringonjumalan päivä lepopäiväksi ja kun viitteet juutalaisuuteen haluttiin poistaa, niin siksi täytyi muuttaa sunnuntain järjestysnumero;) Juutalaisuudessahan päivät ovat järjestysnumeroilla paitsi se seitsemäs eli sapatti. Sapatin vietossa ei ole mitään pahaa, ei ole! Israelissa sunnuntai (ensimmäinen päivä ’jom rison’) on työpäivä, sapatti pyhitetään Herralle, siinä ei voi olla mitään väärää. Mutta jos sapatti katsotaan pelastuksen edellytykseksi, niin se on harhaoppi. Siis tulee muistaa mikä pelastaa, kun viettää vaikkapa joulua joka on oikeasti pakanallinen perinnejuhla! Miksiköhän siitä ja sen vietosta ei puhuta harhaoppina, hmmmm? Juutalaiset tavat eivät ole harhaopillisia lähtökohtaisesti, esim. käsien pesu juoksevan veden alla, tai kipan käyttö. Eihän lippiskään ole harhaoppia, mutta jos niistä tehdään pelastuksen välikappale, silloin mennään eri alueelle.

Minusta mennään joissakin asioissa ikään kuin asian ohi, minulle on ihan sama käyttääkö afrikkalainen hattuaan ja kaapuaan jumalanpalveluksessa tai siunaako suomalainen sapattiaterian noudattaen juutalaisia tapoja, minäkin siunaan ruokani ennen ateriointia. Se ei tee sinusta harhaopillista, mutta jos siitä tulee pelastuksesi edellytys, se on harhaopillista.

Jotta asia ei unohtuisi kertaan yhden asian: Usko siis Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena syntiesi sovittajana, lunastajana, joka meni ristin kuolemaan koko maailman ihmisten syntien tähden. Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista ja nousi Isän Jumalan luo taivaaseen, jätti Pyhän Hengen tänne maailmaan meille opettajaksi. Kun tunnustat syntisyytesi ja tunnustat Jeesuksen Herraksesi olet pelastuksen tiellä. Kuuliaisuuden askeleina, käy uskovien kasteella, lue Raamattua ja muista että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Raamattu opettaa mikä on oikein ja väärin. ‘Kehälliset’ tavat eivät ole pelastuksen este. Pelastuksella tarkoitan tässä iankaikkisen elämän asuinsijaa. Täällä maan päällä ratkaiset oletko taivaassa Herramme luona vai ikuisessa kadotuksessa, saatanan luona.

Parasta mitä voi tarjota toiselle, lienee iankaikkinen elämä, siksi me uskovat puhumme uskostamme, puhuuhan moni kannattamastaan urheilulajista, sen seuroista jne. Minäkin puhun 😉

Kun on löytänyt jotain joka antaa sisäisen rauhan ja antaa jokapäiväiseen elämään sisältöä, siitä haluaa puhua. Uskoa ei tule ’mystisoida’ eikä tehdä kauhean vaikeaksi reunaehtoineen, vaan olla ja elää omien normiensa mukaan sekä vastata kun kysytään ja elää niin että kysytään. Kun en kuitenkaan voi toisen puolesta ratkaista hänen iäisyyssielunsa olinpaikkaa, on hyvä jättää tilaa omalle ajattelulle, eikä tuputtaa tai hakata Raamatulla päähän tai asettaa kummallisia reunaehtoja, ne kuuluvat politiikkaan. Kiinnostava aihe sekin ;(

Kannattaa käydä seurakunnassa ja kysellä siellä asioista, uskon asioissa ei ole olemassa väärää kysymystä, vääriä vastauksia kylläkin, mutta kysy niin etsitään yhdessä vastauksia.

Siunausta talven odotukseen!

-jussi-

Kategoria(t): helluntaiherätys, sapatti, vanhimmisto Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.