Kaarinan Kotikirkko - helluntaiseurakunta
Koska elämä on ikuista.
Olen tässä koko syyskauden miettinyt asiaa nimeltä suhtautuminen Raamattuun ja varsinkin Vanhaan testamenttiin. Se miten me uskovaiset suhtaudumme kirjoituksiin, on keskeinen asia koko uskossa.
Olen nyt opettanut kolme kertaa seurakuntamme CBS-kurssilla ja aiheina on ollut Vt, Ut ja Raamatun luotettavuus / kuinka Jeesus ja apostolit sen näkivät. Se laittoi taas miettimään enemmän tätä kyseistä asiaa.
Olen jo pidempään pohtinut sitä miten luemme Raamattua. Varsinkin tässä ajassa tuntuu että kaikki kristilliset yhteisöt luovat teologiansa miten haluavat ja parhaiten / pahiten tämä näkyy kun asiaksi otetaan hankalia paikkoja kuten naispappeus. En ota tässä sen enempää kantaa naispappeuteen koska se on ihan oman bloginsa aihe.
Mutta asiaan…
Tuo tervehdys on yleinen näin pääsiäisen ajan viimeisenä päivänä, tervehdys liittyy Luukkaan evankeliumin 23 lukuun ja jakeisiin 5-6 sanotaanhan siellä ”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. ”Tuohon tervehdykseen vastataan saman kohdan mukaan: ”Totisesti hän on ylösnoussut.”