Mitä on onnellisuus? Tuoko materia onnellisuutta? Kuinka minä voisin olla onnellisempi?
Onko onnellisuus elämän päämäärä?
Näihin kysymyksiin yritän vastata seuraavassa.
Kaarinan Kotikirkko - helluntaiseurakunta
Koska elämä on ikuista.
Mitä on onnellisuus? Tuoko materia onnellisuutta? Kuinka minä voisin olla onnellisempi?
Onko onnellisuus elämän päämäärä?
Näihin kysymyksiin yritän vastata seuraavassa.
Olen tässä koko syyskauden miettinyt asiaa nimeltä suhtautuminen Raamattuun ja varsinkin Vanhaan testamenttiin. Se miten me uskovaiset suhtaudumme kirjoituksiin, on keskeinen asia koko uskossa.
Olen nyt opettanut kolme kertaa seurakuntamme CBS-kurssilla ja aiheina on ollut Vt, Ut ja Raamatun luotettavuus / kuinka Jeesus ja apostolit sen näkivät. Se laittoi taas miettimään enemmän tätä kyseistä asiaa.
Pieni mutta merkityksellinen ele Israelille
Yhdistyksemme Kaarinan Kotikirkon kevätkokouksessa eräs jäsenemme esitti ajatuksen jonkinlaisen tukimuodon aloittamisesta Israelille. Lähdimme edistämään tätä hyvää ajatusta ja muutaman vaihtoehdon joukosta valitsimme kohteeksemme Haifa -kodin. Haifa -koti on holokaustista selvinneiden vanhusten palvelutalo Haifassa Israelissa. Olemme toistaiseksi sitoutuneet tukemaan sen toimintaa puoleksi vuodeksi. Talon toimintaa pyörittää ICEJ eli Jerusalemin Kansainvälinen Kristillinen Suurlähetystö.
Olen jo pidempään pohtinut sitä miten luemme Raamattua. Varsinkin tässä ajassa tuntuu että kaikki kristilliset yhteisöt luovat teologiansa miten haluavat ja parhaiten / pahiten tämä näkyy kun asiaksi otetaan hankalia paikkoja kuten naispappeus. En ota tässä sen enempää kantaa naispappeuteen koska se on ihan oman bloginsa aihe.
Mutta asiaan…
Meillä on vaimoni kanssa tapana lukea aamuisin Raamattua ja tänä aamuna luimme Heprealaiskirjettä ja Jesajaa. Se antoi sysäyksen tämän kirjoittamiseen, kuten myös edellisiltapäivän juttutuokio poikamme kanssa.
Kesä on alkanut ja ilmat ovat mitä ovat. Omat opinnot ovat siinä vaiheessa että
jäljellä on enää lopputyön tekeminen ja palauttaminen, joka tapahtunee tuossa
joulukuussa, aiheena Pietarin kirjeiden temaattinen tutkielma siitä mitä meidän tulee
olla ja ei tule olla. Tarkkaavimmat huomaavat että aiheeni muuttui, syynä opiston
rajattu sivumäärä ja toteamus etten saa alkuperäistä aihettani siihen annettujen
sivujen sisään.
Harhaopit, asia joka on puhuttanut meitä uskovia jo jonkin aikaa, noin 2000
vuotta jos tarkkoja ollaan. Viime vuonna julkaistiin kirja jossa käsiteltiin harhaoppeja nykypäivänä ja tuota kirjaa en itse ole lukenut, mutta aihetta olen silti tutkinut jo pelkästään opintojen takia ja myös omaksi huvikseni.
Tänä jouluna olen auttamassa joulunäytelmässä jossa esitämme näytelmän 12-14 näytöksenä koululaisille ja opettajille. Yhdessä näytöksessä yleisö lienee kokonaan aikuisia, en tiedä.
Monessa mielessä tämä on hyvä syksy, monessa mielessä taas syksyinen harmaus peittää näkökykyä ja saa syksyn näyttämään vähän huonommalta. Mutta kuitenkin koko luomakunta haluaa näyttää kuinka kirkkaasti ja värikkäästi se täällä Pohjolassa valmistautuu ottamaan vastaan kaiken peittävän puhtaan valkeuden. No sen saa hengellistyttää jos haluaa, itse olen pohtinut tänä syksynä monia eri asioita ja monelta eri kantilta.
Tiivistelmä puheesta 7.8.2016
Sinikka Kinnunen
Toimiiko Patriarkka Aabrahamin usko esimerkkinä meille vanhurskauttavasta uskosta? Voimmeko oppia hänen elämästään ja suhtautumisestaan Jumalan kutsuun?