Tv-toimittajalla oli takavuosina tapana heittää ohjelman loppuun lausahdus jälleennäkemisen ihanasta toivosta. Se oli hänen tapansa toivottaa katsojat mukaan katsomaan seuraavaa ohjelmaa. Tuoreen kyselyn mukaan yhä useampi uskoo, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Ei siis jälleennäkemisen ihanaa toivoa, eikä paljon muutakaan. Kuolema on meille tietyssä mielessä suuri tuntematon. Siihen ei ole saatavissa kokemusasiantuntijoita. Hautuumaiden kynttilämeri kertoo meille toki kaipauksesta ja ehkä myös toivosta. Ehkäpä sittenkin on olemassa jotain suurempaa, jota ei järjellä pysty selittämään?
Raamatun sanoma on toisenlainen. Meillä on toivo elämän jatkumisesta kuoleman jälkeenkin. Pyhäinpäivänä muistelemme edesmenneitä sukulaisia ja ystäviämme. On lohdullista tietää, että eromme heistä kestää vain muutamia kymmeniä vuosia, jos sitäkään. Iankaikkinen elämä on kristinuskon ydintä. Jumalan lahjoittama usko Jeesukseen on sekä paras, että ainoa tie sinne.
Kristittyinä meidän on turha analysoida edesmenneiden iankaikkisuuskohtaloilla. Tehtävämme on kertoa Kristuksesta, joka on voittanut kuoleman ja jonka kanssa on mahdollista kulkea käsi kädessä kuoleman rajan yli. Tähän meitä rohkaisee myös pyhäinpäivän sanoma. Samalla kun muistamme kiitollisina menneiden sukupolvien töitä, voimme luoda katseen tulevaan maailmaan turvallisella mielellä. Jumala pitää yhä tänäänkin koko maailmaa kädessään. Laita toivosi Häneen, joka voi auttaa sinua jo tässä elämässä ja joka vie sinut kerran perille edeltä menneiden pyhien seuraan Jumalan luo.