Armon varassa

Ihmisellä on yleensä halu tehdä kaikki mahdollisimman hyvin ja oikein. Mutta kuka meistä onnistuu olemaan hyvä tai edes riittävä kaikessa? Kuntoile, siivoa, sisusta, kasvata… Samaan aikaan töissä tai opiskelussa pitäisi kehittyä ja antaa kaikkensa. Mutta kun ei pysty. 

Suoritusmentaliteetti voi iskeä myös uskonelämässä. Toisille se näyttäytyy käskypainotteisena, voidaan vaikkapa omaksua Vanhan liiton tapoja, jos vaikka siten saisi Jumalan hyväksynnän paremmin. Toinen puolestaan toteaa: “En kuitenkaan riitä, en täytä uskovaisen mittoja. Turha yrittää, olkoon koko touhu.” Minulla on iloisia uutisia molemmille: Sinä et riitä missään tapauksessa pelastamaan itseäsi! 

Uuden liiton idea on Jeesuksessa ja hänen rakkauden teossaan, ei meidän. Tämä on myös lähestyvän joulun suuri sanoma. Jumalan rakkaus ei ole ehdollista laatua, vaikka jopa kristittyjen rakkaus sitä olisi. Taivaan helmiportin väliin ei tarvitse työntää kenkää, koska Jeesus on sen jo avannut! Armo on armoa. EI niin, että “Kyllähän se armo sieltä Raamatusta löytyy, MUTTA…” Ei mitään muttia! On vain vastaanottamisen arvoinen Jeesus (1. Tim. 1:15-16), jonka syntymäjuhlaa saat viettää vapaasti ja iloiten. Ja kuten lahjat yleensä, saat parhaan joululahjan ottamalla sen vastaan kiittäen. Hyvää joulua!

Toni T.