On taas se aika vuodesta kun kesälomat alkavat olla ihana muisto ja lapset palaavat koulun aherrukseen. Me, jotka olemme aikuisia, palaamme töihin tai olemme jo palanneet. Itse aloitin Verisurella Security Experttinä eli olen se henkilö joka antaa ihmisille ratkaisuja kodin suojaukseen murto-, palo- ja läheisturvaan.
Tämä on myös aikaa jolloin seurakuntiin palaavat ihmiset kesätauolta. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, mitä mieltä olen “kesälomasta” seurakunnasta ja en siihen sen enempää palaa. Kunhan totean, että mielestäni on käsittämätöntä, että elämänsä Kristukselle antanut ihminen pitää tauon opetuksesta ja yhteydestä seurakuntaan.
Aihe josta haluan tässä kommentoida on seuraava: Anteeksianto ja yhteys. Petri Anttila piti meillä Kaarinassa hyvän puheen aiheesta, toki taisi olla puheen “sivuaihe”, mutta puhutteli itseäni eniten.
Meillä Kaarinassa on ihmisiä jotka edustavat niin sanottua komplementaarista suuntausta eli mies ja nainen täydentävät toisiaan kuitenkin olemalla erilaisia olematta eriarvoisia ja meillä on myös niitä jotka edustavat egalitaarista suuntausta eli mies ja nainen ovat samanlaisia ja siten kaikki seurakunnan tehtävät ovat avoimia molemmille sukupuolille.
Tästä huolimatta olemme yhdessä ja palvelemme samassa seurakunnassa ja kasvamme yhdessä. Me voimme olla erimieltä monestakin asiasta, kunhan olemme samaa mieltä siitä että ainoastaan Kristus pelastaa, ainoastaan armosta me olemme pelastetut ja emme voi ostaa tai ansaita pelastusta. Kun me tuosta pidämme kiinni, niin muut asiat saavatkin sotia toisiaan vastaan ja silti voimme olla yhtä perhettä, kuten seurakunnan tuleekin olla. Emmehän me ole samaa mieltä maallisten sisaruksiemmekaan kanssa kaikesta ja silti rakastamme heitä ja olisimme valmiita ottamaan luodin heidän puolestaan. Samaa rakkautta meillä tulee olla seurakunnassa ja omalta kohdaltani voin todeta, että olen nykyään siinä pisteessä, että olen valmis tekemään kaikkeni tämän “laajennetun perheeni” eteen. En siksi että se olisi jaloa tai ylistettävää, vaan siksi että rakastan jokaista Kaarinan Kotikirkossa käyvää ja sitä minulta opettajana odotetaankin Raamatun mukaan.
Anteeksianto on vaikeaa meille kaikille ja totean heti tähän, että en ole tässä ketään pyhempi, vaan se vaatii todella isoa Jumalan kasvojen edessä olemista pystyä antamaan anteeksi ne vääryydet, joita olen kokenut ja joita tulen kokemaan. Mutta perheen sisällä sen tulee olla helpompaa. Se ei tarkoita että heti laannun tai olen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta se tarkoittaa, että en pidä asiaa enää ihmistä vastaan, vaan olen antanut sen anteeksi ja loppu työ on minun ja Jumalan välinen asia.
Minuakin on syytetty monesta eri asiasta perheen sisältä, eli siis seurakunta perheen, ja asian käsittely vie aina aikaa. Mutta olen iloinen, että sain Jumalalta armon antaa anteeksi ja pääsin yli siitä mikä eniten vaivasi. Tiedän, että opettajana minua syytetään milloin mistäkin ja se on ihan ok, koska silloin tiedän että ihminen on ajatellut asiaa ja purkaa omat heikkoutensa minuun. Se on taakka joka opettajan on kannettava, siihen ei muuten koulussa tai missään muuallakaan valmenneta…
Raamatun opettaminen on hankalaa ja helppoa, mutta ennenkaikkea sen tulee olla uskollista lähteelle josta opetat, ja silloin siitä tulee kuraa niskaan kun ihmisiä vahingossa sohitaan heidän maailmankatsomustaan vastaan olevilla asioilla.
Anteeksianto on vaikeaa, koska me ihmiset olemme äärettömän helppoja loukkaantumaan, varsinkin silloin kun olet Raamatun linjaa puolustamassa. Maallinen ihminen minussa näkee ja tuntee sen tuskan joka toisella voi olla, mutta opettaja ja uskova minussa ei aina ymmärrä sitä, että Raamatun sana voi loukata. Tästä olen eniten pahoillani ja aina pyydän anteeksi, jos tarpeellista, omia sana muotoja mutta en sanoja.
Syksy alkaa ja normaalit kokousajat ovat voimassa ja siksi toivon että ihmiset löytävät takaisin Kaarinan Kotikirkkoon ja sanan ääreen kasvamaan niin uskovana kuin ihmisenä. Me emme ole maailmasta mutta olemme maailmassa ja se ohjatkoon meitä tulevaan syksyyn.
Rakkaudella
Sakke Kinnunen