Kevät koittaa Sakkelle

Aloitin tuossa kolmisen viikkoa sitten uuden työn, teen työtä valokuidun parissa. Kyseessä on ”myyntityötä” jota tehdään ovelta ovelle. Siksi ”myyntityötä” että todellisuudessa en kerjää juuta enkä jaata vaan kerron ihmisille, että kampanja on alueella alkanut ja nyt on mahdollista saada valokuitu kotiin kohtuuhintaan. Samalla kerron, mitä valokuitu on ja mitä etuja siinä on, myyntiä ei työssä ole edes nimeksi.

Samalla kun uusi työ alkoi, niin viimeinen tiedostamaton lukko aukesi. Huomasin, että aivokapasiteettini riittää nykyään taas enemmän teologisiin kysymyksiin, kun saan tehdä töitä ja talousasiat alkavat paranemaan pikku hiljaa. Tunnen olevani kuin Feenix-lintu joka nousee tuhkasta. ”Tuhkasta nousee aamu, aamu uus ikuinen, tuhkasta nousee aamu, kun vain uskot Jeesukseen” muistaakseni eräs laulu aikanaan sanoi.

On mielenkiintoista huomata, kuinka paljon mieleen vaikuttaa se, että asiat alkavat olla taas normaalissa mallissa. En edes ymmärtänyt kuinka paljon työttömyys vaikutti mielialaan, vaikka olin siis sinä aikana opettamassa 2-3 kertaa viikossa Kaarinan Kotikirkossa. Se ei taannut taloutta, vaan täytti sen mitä olen kutsuttu tekemään. Nyt kun Jumala armossaan antoi minulle työn, jolla voin maksaa velkoja ja yksinkertaisesti ELÄÄ, niin into tehdä noita kutsumuksen mukaisia töitä on taas 10 kertaa korkeampi. En enää elä vain niinä päivinä kun saan opettaa vaan elän jokaisena päivänä. Saan olla ihmisten kanssa tekemisissä, jutella työkaverien kanssa, olla ”one of the boys” sillä erotuksella että olen Turun alueen vanhin duunari firmassa (ei yhtään ikäkriisiä) ja vielä selkeällä erolla.

Joka päivä kävelen sellaiset 9-13 kilometriä eli hyötykuntoilua tulee väkisin, yksi syy lisää olla kiitollinen Jumalalle.

Mielessä on nyt teologisesti pyörinyt montakin asiaa ja en niitä tähän vielä pura, mutta yhden jaan:

Katsoin ”opetuksen” jossa pastori totesi, että oli ennen ihmisenä sellainen joka meni oikea oppi edellä mutta nyt ymmärtää mennä vain rakkaus edellä koska Jumala yhdessä unessa niin sanoi. Oikeaoppisuus ei enää ollut se johtotähti vaan rakkaus.

Toki Jumala on rakkaus ja sen pohjalta mekin teemme asiat, mutta se ei ole sama kuin oikea oppi tai sen korvaaja! Ainoastaan oikeaoppisessa kristillisyydessä edes on rakkaus mukana. On rakkaudellista sanoa ihmiselle että menet helvettiin tuolla tiellä, on rakkaudellista sanoa, että ei Raamattu anna oikeutta elää kuin pellossa, on rakkaudellista sanoa, että vain uskomalla Kristukseen ketään meistä voi pelastua, on rakkaudellista olla tylsä kirjaimen tuijottaja.

Raamattu tuomitsee harhaopit kovemmin kuin minkään muun, niihin ei osoiteta mitään rakkaudellista. Siksi meillä jotka olemme joko opettajia tai vanhempia, on vastuu varmistaa että harhaopit ja muut eivät pesiydy seurakuntaan. Joskus se vaatii kovempaa otetta kuin ehkä olemme valmiita ottamaan, mutta niin se AINOA OHJENUORAMME KÄSKEE TOIMIA! Varsinkin kannattaa lukea 2. Johanneksen kirje jos mietityttää jokin asia. Johannes toteaa siellä että ”ei tule toivottaa siunausta harhaoppiselle.” (vapaasta muistista).

Mutta tässä nyt nopeat kuulumiset. Muistakaa käydä joka sunnuntai, ja jos aikaa on, niin perjantaisin käydään systemaattista teologiaa läpi.