Koti

Koti, tuolla sanalla on meille kaikille sama merkitys. Kun kyseessä on hengellinen koti,

Sakke Kinnunen

meidän variaatiomme muuttuvat. Jotkut meistä ovat kodittomia joko tieten tahtoen tai sitten tahtomattaan.

Mitä hengellinen koti tarkoittaa? Onko sellainen pakko olla olemassa? Onko minun pakko kuulua paperilla siihen kotiin?

Näihin kysymyksiin yritän antaa oman näkemykseni seuraavassa tekstissä.

Mitä hengellinen koti tarkoittaa?

Monet meistä saattavat ajautua johonkin seurakuntaan sen mukaan missä asumme ja ei koskaan koe paikkaa kodikseen. Johtuuko se ihmisestä vai seurakunnasta on aina tapauskohtainen ja siihen ei voi mitään automaattista ratkaisua antaa. Kysymykseen voi vastata ainoastaan kysymällä mitä hengellinen koti tarkoittaa itsellemme? Onko meillä väärä kuva seurakunnasta kotina vai odotammeko sen olevan jotain mitä se ei ikinä voikaan olla…

Itselleni hengellinen koti tarkoittaa sekä fyysistä paikkaa että teologista kotia. Minulle Kaarinan Kotikirkko on fyysisesti koti jossa minun on hyvä olla ja toimia yhtenä vastuullisena. Se on paikka jossa minulla on sisaria ja veljiä Herrassa, vaikka olisimmekin teologisesti erilaisia. Meillä on “perushelluntailaisia” ja meillä on baptisteja, luterilaisia, vapaakirkollisia yms. Ja silti me toimimme yhdessä ja erikseen toisia kunnioittaen. Itse en ole evankelikaalinen opeissani vaan reformoitu, mutta tunnen silti olevani hyväksytty osa Kaarinan Kotikirkkoa ilman että minua olisi laitettu paitsioon (tai no on se välillä siltä tuntunut mutta tunne ei aina ole oikea ) ja samalla annan toisten olla evankelikaalisia. Kunhan me kaikki pysymme siinä samassa totuudessa että Kristuksen pelastustyö on meidän pelastuksemme perusta ja ilman Kristusta meillä ei ole mahdollisuutta saada syntejämme anteeksi, niin olemme samalla viivalla.

Kaarinan Kotikirkko on muutenkin minulle fyysinen koti, jo pelkästään siksi että se kirjaimellisesti on minun kotini 🙂 asun seurakunnan seinän toisella puolella niin en usko että on mahdollista asua lähempänä seurakuntaa kuin minä teen, ilman että olet seurakunnassa.

No se hengellinen koti? Meillä kaikilla on uskoon liittyen asioita joita kannatamme eli näemme oikeansuuntaisena oppina. Itselläni tuo on jo mainittu reformoitu koulukunta ja sitä varten koen hengelliseksi kodikseni reformoidun suunnan. Kuuntelen ja luen paljon reformoitujen opettajien opetuksia kuten John MacArthur, Todd Friel ja Justin Peters, mutta en väheksy evankelikaalista opetustakaan ja siksi kuuntelen mielelläni myös meillä Kaarinassa käyviä opettajia.

Hengellinen koti voi olla siis eri kuin fyysinen koti, mutta jollakin tasolla se fyysinen koti tulisi olla myös hengellinen koti, vaikka itse olenkin reformoidun koulukunnan kannattaja niin silti koen Kaarinankin hengelliseksi kodikseni, koska täällä olen saanut todelliset ensiaskeleet seurakunnan työhön ja täällä edelleen saan joka viikko hengen ravintoa.

Onko sellainen pakko olla olemassa?

On… mutta onko se pakko olla fyysisesti olemassa on mielestäni tärkeämpi kysymys ja siihen mielestäni vastaus on jo monimutkaisempi. On totta että meillä on nykyään todella paljon niitä jotka käyvät monessa eri seurakunnassa ajatellen etteivät tarvitse sitä hengellistä kotia, koska saavat monipuolista ravintoa. Tämän ajatuksen ymmärrän vallan mainiosti, mutta silti näen että tässä on vaaransa. Monipuolinen opetus on hienoa ja kasvattavaa, mutta silloin tulee olla todella tarkka siitä että saatu opetus on Raamatun mukaista tekstiä, eikä “musta tuntuu” fiilisopetuksia. Silloin vastuu on sillä jolla ei ole kotia pitää itse kiinni enemmän Raamatun totuuksista. Tälläisellä henkilöllä ei ole sitä vanhimmiston ja opettajien tuomaa turvaa, mitä sitten taas parhaimmillaan on, jos kuulut yhteen seurakuntaan. Tarkoitan nyt sitä että jos käyt silloin tällöin aina yhdessä paikassa niin se jatkumo ja opetuksen taso ei ole samalla tasolla.

Käymällä yhdessä hengellisessä kodissa saa varmemmin tarkistettua ja pureskeltua opetusta joka ei vaihtele liikoja, toki tässä kommentissa näkyy minun haluni nähdä systemaattista Raamatun opetusta suoraan Sanasta versus “puhujan fiiliksen mukaan” menevät opetukset.

Kysymykseen tulee myös se että Raamattu toteaa tekemään sen seurakunnan hyvää minkä alueella asut. Nykyään meillä on keskimäärin 2-5 vapaiden suuntien seurakuntaa per kaupunki ja tuon Raamatunpaikan todeksi eläminen voi sen puolesta olla hankalaa, mutta ei mahdotonta. Jos asut Kaarinassa niin miksi ihmeessä et tekisi Kaarinassa olevan seurakunnan parhaaksi asioita? Miksi olisit Turun tai Raision tai Naantalin vastaavassa paikassa… Säästyy jo bensakuluissa kun menet siihen lähimpään. Tietenkin jos lähin seurakunta opettaa Raamatun vastaisesti, niin silloin pysy poissa ja mene kauemmaksi.

En siis näe “vapaamatkustaja”menoa suoralta kädeltä vääräksi, mutta näen sen vaaralliseksi pahimmillaan ja irralliseksi parhaimmillaan.

Onko minun pakko kuulua paperilla siihen kotiin?

Ei… Paperi ei tee sinusta seurakunnan jäsentä todellisesti. Toki se tekee paperilla ja on hienoa kun paperilla seurakuntaan kuuluu X määrä ihmisiä, mutta tosiasiallisesti sillä ei minusta ole merkitystä. Meillä Kaarinassa käy aktiivisesti ihmisiä jotka syystä tai toisesta eivät ole seurakuntamme jäseniä virallisesti ja en näe tässä sen suurempaa ongelmaa. Toki tällaiset “jäsenet” eivät saa olla läsnä virallisissa tilaisuuksissa ja eivät voi olla mukana tekemässä päätöksiä kuten henkilökunnan valinta (sitten kun sellainen joskus tulee ajankohtaiseksi) tai ottaa osaa kirkkokuntakeskusteluun Kaarinan osalta. Eli on sillä paperijäsenyydellä hyötynsäkin.

Itse haluan aina olla sen seurakunnan virallinen jäsen jossa käyn, juurikin sen takia että olen silloin oikeutettu ja VELVOITETTU osallistumaan päätöksentekoon. Huono valittaa vaikka nyt siitä kirkkokunta asiasta jos et ole edes äänioikeutettu.

Mutta ei, sinun ei tarvitse virallisesti kuulua kotiseurakuntaasi kunhan käyt siellä ja teet sen eteen asioita eli toimit sen parhaaksi.

Yhteenveto

Seurakunta on koti ja kodissa meillä on sisaria ja veljiä joita me rakastamme. Meillä on yhteinen Isä jota palvomme omilla vastuualueillamme (Kyllä, kuulijana oleminenkin on vastuualue… Olet siitä vastuussa itsellesi) Seurakunta on paikka jossa saat olla sitä mitä olet. Seurakunta on paikka jossa sinua muistutetaan jos elämässäsi alkaa olemaan syntejä jotka hallitsevat sinua (kaikilla meillä on syntejä joka päivä, mutta eivät välttämättä hallitse). Se on paikka jossa saat ruokaa jolla selviät eteenpäin. Seurakunta on koti joka ei hylkää sinua ja sinä et hylkää kotia.

Itse olen iloinen siitä että Kaarina on minun kotini, se on antanut minulle enemmän kuin mikään muu seurakunta on antanut. Se on paikka jossa olen saanut toteuttaa omaa kutsua opettajana ja paikka jossa olen saanut kasvaa tuossa tehtävässä.

Ja se on paikka jossa tulen olemaan niin pitkään kuin Jumala antaa minun siellä olla.