Jussin eläkeajatuksia

Jussi Kinnunen

Jussi Kinnunen

Maanantaina 13.7.2015 sain odotetun viestin vakuutusyhtiöltä ja tänään 16.7.tipahti postiluukusta eläkeläiskortti, saan alennustakin eri paikoista 😉 Tuo odottaminen on kovastikin turhauttavaa ja voimille käypää, kun ei tiedä tulosta, odottaa vain ja rukoilee parasta mahdollista päätöstä. Mutta on palkitsevaa kun saa vastauksen ja se on minulle ainakin, kiitosaiheinen, rukousvastaus. En ole sellaisessa kunnossa, että voisin tehdä täysipainoisesti työtä. Eilen yrittelin marjanpoimintaa, eikä minusta ole oikein siihenkään, litran keräsin ja senkin poimurilla, käsin en voi niskavikojen takia ajatellakaan. Odotamme kristikansana Jeesuksen paluuta, se odotus tosin palkitaan niin ettei ’kremppoja’ jää odottajan vaivaksi. Tokihan tulee muistaa ettei odotuksella pelkästään kannata Jeesusta odottaa, on siinä oltava vähän valveillakin 😉  (tulla uskoon …)

Olimme eilen yhden ystävämme 80-vuotispäivillä ja siellä keskustelu kulki ja soljui eri aihealueilla, puhuttiin myös taakan lisäämisestä jo taakoitetuille, sairaille, vammaisille jne. Karmeita asioita me uskovat osaamme sanoa muutenkin kärsiville. En osaa sanoa montaako alas lyötyä olen itse loukannut, toivon etten yhtäkään, mutta en voi tietää. Uskon kuitenkin että pyrin kohtaamaan ihmisen ihmisenä, oli kyse kenestä tahansa. Muistattehan Jeesuksen jota moitittiin, ettei liene profeetta kun antaa syntisen olla jalkojensa juuressa. Tuo syntinen pesi Jeesuksen jalat kun isäntä ei ollut antanut vettä, kuten tapana oli. Olen muuten kokeillut, tulin kerran 50 varjoasteen lämmöstä kotiin, olin hitsaillut koko päivän ja menin suoraan pesemään jalat viileällä vedellä. Oli mahtava olo, se viilensi ja antoi jaloille ikään kuin lepohetken. Siksi tuo Jeesuksen ja Marian kohtaaminen on mielestäni mahtavan puhutteleva. Kaivolla Jeesus jutteli ja toi pelastuksen naiselle jota syrjittiin. Me kristityt nykyään ajamme ulos riivaajia, jos joku sairastaa. Onkohan se tarpeen? Jos joku sairastaa kuten minä, sepelvaltimotautia ja selkärangan niskanikamien osalta, työeläkkeellä ja jokapäiväisessä lääkityksessä, ei minusta kukaan toivoakseni tule ajamaan riivaajia pihalle. Ehkä kannattaa suojella jo itseäänkin ettei sitä tee. Mutta jos joku toinen syö masennuslääkkeitä ja siksi on vähän hitaampi liikkeissään, niin jo hyvät veljet ja sisaret alkavat riivajien kanssa touhuta;( Kysykää nyt itseltänne, onko tuossa A) yhtään B) mitään järkeä. Ei ole, vaan sillä saadaan lyötyä lisää tuota jo valmiiksi kärsivää ihmistä, oikeaa apua olisi kuunteleva korva ja ymmärtäväinen sydän.

Olen miettinyt onko usko iloinen asia, vai asia jossa etsitään aina sitä pahinta mahdollista? Monen olen kuullut sanovan, että on kauheaa kun “ennustajaeukot” ovat TV:n ohjelmissa. No miksi niitä katsovat? Olisi paljon rakentavampaa ostaa samaa mainosaikaa ja lukea vaikka Johanneksen evankeliumia sillä TV-ajalla, kuin surkutella toisten ’bisnestä’. En minä ainakaan jaksa katsoa ohjelmaa josta en pidä, enkä ainakaan mainostaa sitä kertomalla siitä eteenpäin, hassua eikö totta? Minulle usko Jeesuksen pelastustyöhön on tuonut varmuutta, rauhallisuutta, jopa kärsivällisyyttä, uskoa parempaa ja ennen kaikkea tiedon siitä missä vietän iäisyyteni. Se on iloinen asia! Uskoon tullessa en menettänyt muuta kuin monta krapulaa, enkä niitä ole kaivannut, oikeasti en kertaakaan.Tilalle olen saanut mielenkiintoisen elämän, niin Lähi-Idässä kuin täällä koti-Suomessakin. Olen saanut olla auttamassa ihmisiä kunnostaen tiloja varattomille, esim. Nazaretissa ja Tallinnassa. Jo kiitollisuus katseessa, on ilon aihe antaen varmuuden oikein tekemisestä. Riemuitsen sisäisesti kun joku ruokakassin hakija kiittää ja kun sain lahjaksi itse tehdyn voiveitsen, oli vaikeaa pidättää ilonkyyneleitä. En siinä kiitokseksi ruvennut niitä riivaajia pois ajamaan, pelkäävät ne muutenkin rakkauden tekoja. Esittelen veistä kaikille meillä kävijöille, olen ylpeä siitä, miten sen sain ja keneltä, tuota ylpeyttä ei pidä hengellistyttää…

Minusta meidän tulisi pitää uskovan elämä yksinkertaisena, eletään kunnes pääsemme perille ja yritetään noudattaa Kaarlo Syvännön vastausta kun häneltä kysyttiin evankelioinnista: “Vastaa kun kysytään ja elä niin että kysytään!”  Sama pätee edelleen, elä niin että joku kysyy miksi olet iloinen, rehellinen, ulospäin suuntautunut, ystävällinen, kaikki ihmiset huomioon ottava jne. Minä en pysty aina elämään niin, ärsyynnyn varsinkin ylirasittuneena helposti ja silloin en ole kovinkaan ystävällinen tai toiset huomioon ottava, mutta yritän tehdä siitäkin parannusta.

Mutta yhtäkaikki olen todella iloinen ja kiitollinen Jumalalle siitä että pääsin eläkkeelle. Tulot ovat mitä ovat, mutta pienillä menoilla voi kuitata paljon pieniä tuloja ;)) Iloitkaamme tänään tästä ja huomenna jostain muusta, valvotaan itseämme ja yritetään tukea heikompia sekä auttaa vähäosaisempia. Tulkaa seurakuntaan kuulemaan mitä siellä touhuillaan….

Siunattua loppukesää!

-jussi-

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.