Kesämietteitä

Jussi Kinnunen

Jussi Kinnunen

Jussin kesämietteitä 2015

Kesän alku on mennyt odotellessa ja jatkuukin, eläkepapereita odotellessa, tuntuu kuin olisi stressin oireita. Täytynee tuohon stressiinkin tutustua vielä vanhoilla päivillä, samalla tulee mietittyä uuden hallituksen vaikeuksia. Suomi velkaantuu hirvittävästi päivittäin ja se pitäisi saada tasapainoon. Omalta kohdaltani en vielä päivittäin velkaannu mutta tasapainottelua kyllä riittää.

Jotenkin sitä herää huomaamaan miten me uskovat elämme ihan muun yhteiskunnan mukaan, samat vaikeudet ottavat valtaa seurakuntaelämässä kuin valtiontaloudessakin. Kesän alussa srk:n tulot putoavat ja kipeitäkin leikkauksia on tehtävä jotta perustehtävien kustannustaso pysyy terveenä.

Valtion leikkaukset toki koskevat meitäkin, ketä enemmän, ketä vähemmän, niistä en jaksa huolestua, olen jo niin monta lamaa nähnyt ja hengissä edelleen 😉 Maksoimme aikanaan 16% lainakorkoja kahden asunnon loukussa, siltikin lapsia katsoessa ei huomaa sen aiheuttaneen mitään korvaamatonta vahinkoa. Ei sitä ainakaan itse huomaa 😉 eikä ainakaan lapsenlapsissa. Se oli sitä 90-luvun alun lamaa. 70-luvun lopulla kävimme Ruotsin puolellakin katselemassa josko vaikka jäätäisiin sinne, ei jääty, hyvä niin. Ei sekään silloinen lama jättänyt muuta kuin muistoja.

Mutta seurakunnan lama voi jättää jälkiä, jos leikkaukset kohdentuvat niin ettei perusevankeliointia voida jatkaa. Silloin on otettava mietintään todellakin niitä ratkaisevaa laatua olevia keinoja. Aloittaisin rukouksesta, seurakunnan tulisi rukoilla lisää vastuunkantajia ja ehkä aloittaa kysymällä, missä voisin pyyteettä auttaa niin, etten itse väsy, vaan voisin tukea seurakunnan eteenpäin menoa. Toisaalta tulisi rukoilla myös seurakunnan vastuunkantajien puolesta, etteivät hekään väsyisi vaan jaksaisivat pitää evankeliumin lippua Kaarinassa korkealla.

Toiseksi ottaisin esille Raamatun ja tutkisin sieltä hyviä opetuksia lamaan, siis seurakunnalliseen. Otan yhden esimerkin, joka itselleni antoi voimia Israelissa, siellä eri tehtäviä aloittaessa ja silloinkin kun autoin vaimoa aloittamaan eri ’juttuja’ hänen ollessaan evankelistana. Sakarjan kirjan 4:9-10 turvin uskoimme ja näimme Herran lähettäneen aina jonkun laskemaan perustuksia, tässä Serubbaabelin, ja sitten kysymys – Sillä kuka halveksii pienten alkujen päivää? – Kaarinassa työ on vieläkin pienten alkujen päivää, perustukset on laskettu, nyt tulisi löytää ne jotka vievät työn harjakorkeuteen. Jakeissa 6-7 sanotaan, ei siis väellä ja voimalla vaan Herra Sebaotin hengellä. Meillä on loistavia seurakuntalaisia ja uskovia ihmisiä jotka ovat muuten seurakunnan yhteydessä. Meillä on mahtava työ ruokakassien muodossa, meillä on paikka joka tulee täyttää ja seistä siinä muurin aukossa. Laman ei saa antaa lannistaa vaikka tuntuu, että leikkaukset vievät jalat alta.  Se mitä ei voi viedä keneltäkään, on iankaikkisuussielu, jos pidämme kiinni siitä Jeesuksen tallitin tupsusta ja pysymme mukana.

Ei anneta periksi vaan jatketaan ja muistetaan seurakuntaa omien ahdistuksen keskelläkin, sekä oman hyvän päivän aikana, sillä sieltä saamme hengellistä antia jolla jaksamme kohottaa päämme ja lohduttaa toinen toisiamme (1Tess. 4:18). Nautitaan kesästä ja ladataan ’akkuja’ mutta ei unohdeta seurakuntakotiakaan, siunataan toinen toisiamme ja rukoillaan kaikkien puolesta.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.