Leikkauksen jälkeen

2012-03-16 18.18.45 Nyt vasta joutuukin olemaan kärsivällinen, kilon painoista esinettä isompaa ei saa nostaa kahteen kuukauteen, se on vaikeaa. Leikkaus sujui itsessään hyvin, sen edelliseen kirjoitukseen pieni korjaus; Ohitukset saadaan tehtyä sydämen pinnalla, liittäen aortasta tukkeutuneen suonen siihen päähän, joka menee sydämen sisälle. Ohituksia tehtiinkin neljä, kun löytyi vielä yksi tukos ennen leikkausta.

Päästyäni jo osastolle ja suuntana piti olla koti ja siellä toipuminen, lähtivät virtsatiekivet liikkeelle ja se tuska on jotain, jota en haluaisi kenenkään kokevan… en kenenkään. Minulla tuo oli jo neljäs kerta ja nyt aika huonoon saumaan, rintalasta halki, sääret auki ja sitten yö kierimistä. Toki sain kipulääkettä, mutta rtg-reissulla kanyyli tukkeutui ja aine lakkasi valumasta ja muutenkin asentoa hakiessa tulee pyörittyä tuskaansa, eikä se auta muita haavoja. No siitä selvittiin, mutta olin väsynyt ja jäi varmaan keuhkojen tuuletuspuhaltelut vähemmälle, kun poislähdön tilalle sain kuumeen ja tulehdusarvojen äkillisen nousun. Ei siis kotiin vaan antibiootti-tiputukseen. Siihen hetkeen osui mieltä kohottava tilanne. Kuten jo edellisen kerran kirjoitin, on minulla ollut rauha leikkauksen suhteen koko ajan, on edelleen. Suoneni ovat aika ohuet, joten kanyylin laitto useiden verikokeiden yms. pisteltyihin suoniin ei ole helppoa. Kun hoitajat eivät halunneet tuottaa lisää tuskaa, he tilasivat ’nukku-Matin’ pistämään kanyylin, tukkoon menneen tilalle. Nukutuslääkäri ennen yön tiputusta, juteltiin siinä niitä näitä ja hän hoisi homman ikään kuin ohimennen. Vankka ammattitaito suonista näkyi. Pois lähtiessä hän toivotti minulle ’rauhaa’ vastasin jotain ja ennen kuin hän oli ovella, lisäsin vielä, että hepreaksi sama on ’Shalom uvBracha’, oven sulkeutuessa sieltä kuului lähtevän ääni ’Shalom’! Nyt täytyy myös sanoa, että kipulääkkeet aiheuttivat monia erilaisia aistiharhoja. En tiedä, oliko tuo rauhan toivotus sellainen vai todellinen, mutta se sai sisälleni nousemaan sen rauhan jota Raamatussakin sanotaan; ’en minä anna niin kuin maailma antaa, vaan rauhani sen minä sinulle annan’. Tuo tapaaminen vahvisti sen ennalta saadun rauhan ja myös antoi turvallisuuden tunteen että tämäkin tulehdus/keuhkokuume voitetaan ja ojennumme kohti uutta alkua, elokuussa kun saan taas tehdä jotain ja nostaa kilon yli painavia esineitä. Kiitän saamastani tuesta ja jatkan sairaslomaani, puhelin äänettömällä. Haluan nyt aikaa hiljentymiseen, niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Valitsen itse mitä teen, luen tai ajattelen. En vaivaa toisten murheilla itseäni, omissani on nyt tarpeeksi. Kesäänne siunaten -jussi-