Armo minussa

Uskovina emme aina huomaa, miten paljon teemme kylvötyötä jo pelkästään olemalla oma itsemme ja antamalla ihmisille mallia siitä, millaista on uskoa Jeesukseen Kristukseen koko sydämestä ja antaa Hälle ohjat meidän elämään.

Saatat olla suvun ainoa uskovainen henkilö jolloin olet varmasti jokaisen suvun jäsenen tiedossa ja puheissa, varmasti naurunalaisena välillä, mutta kuitenkin saatat olla se henkilö jolle voidaan kertoa omista asioista ja kysyä neuvoa… Koska olet uskossa niin  ihmiset automaattisesti olettavat, että sulla on ne vastaukset elämän jokaiseen pieneenkin asiaan ja kyllähän asia tavallaan näin myös on.

Kun kylvötyö on tehty tietoisesti tai ”vahingossa” ja saamme ihmisen ”koukkuun” uskosta, Jeesuksesta, Taivaan Isästä ym. asioista, niin voimme aloittaa kertomisen armosta, syntien anteeksiannosta ja siitä, miten sillä ei ole Isälle merkitystä mitä olet elämässäsi tehnyt. Merkityshän on ainoastaan sillä että tulet Hänen luokseen Jeesuksen kautta ja otat vastaan syntien anteeksiannon. Usein emme ehkä ihan itsekään ymmärrä kuinka suuresta armosta on kyse, kun puhumme syntien anteeksiannosta ja siitä että saamme olla Jeesuksen Kristuksen kautta jälleen Isän helmassa. Armohan on ansaitsematonta rakkautta, jota ei meistä kukaan voi omin teoin ansaita vaan se on meille annettu.

Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu! Ef. 2:4-5.

Jumala armossaan ja rakkaudessaan on antanut ihmiselle mahdollisuuden tulla jälleen osaksi Häntä, Hän ei pakota meitä ottamaan vastaan pelastusta vaan aivan kuten Aadamilla ja Eevalla oli vapaa tahto olla ottamatta tai ottaa hedelmä puusta, samoin jokaisella meistä on sama mahdollisuus joko ottaa vastaan Jumalan rakkaus tai kääntää hänelle selkämme. Tästä armosta on puhtaimmillaan kyse. Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan joka on laajuudessaan ja syvyydessään syvempi kuin mariaanien hauta ja korkeampi kuin Mt. Everest ja laajempi kuin tähtitaivas. Armosta olemme pelastetut ja armossa saamme käydä joka päivä eteenpäin pelkäämättä mitä meille tapahtuu kun aikamme koittaa.

Olen muutaman kerran kuullut kysymyksen: ”riittääkö armo?” mikä inhimillisesti ajateltuna on hyvä kysymys, mutta pitää sisällään jo vastauksenkin… Jumalan armolla ei ole rajoja tai ehtoja, se on kerran annettu ja Hän antaa sitä tarvitsevalle lisää. Ei taivaassa ole mittaria jossa lukee ”Sakelle annettu armo” ja samassa elohopea liikkuu asteikolla ylös tai alas, ja alas mentyään Jumala vain toteaa että ”taas yksi käytti armon loppuun jo tässä vaiheessa, noh eipä mittään, uutta matoa koukkuun”. Jos näin on, niin henkilökohtaisesti voin todeta että karikkoon meni tämäkin homma, koska käytän päivittäin enemmän armoa kuin happea. Ei Jumalalla ei ole ”armomittaria” tai jos olisikin niin siinä on tasan yksi asento ja se on ”Full speed” englanniksi eli ”täyttä eteen”.

Sakke Kinnunen

referaatti Sakken puheesta 1.6.2014 Kaarinan Kotikirkon perhekirkossa