Mietteitä kun joutuu pysähtymään ja hiljentämään vauhtia

 

2012-03-16 18.18.45Viikko sitten sain rasitustestissä kuulla sairastavani sepelvaltimotautia ja varjoainekuvaus oli edessä sitten jo samalla viikolla. Siinä todettiin että pallolaajennusta ei samalla kannata tehdä, koska siitä saatu hyöty olisi ollut mahdollista haittaa pienempi. Siis odottelen avoleikkausajankohtaa. (3-ohitusta sydänlihaksen sisällä).

 

Olen tehnyt koko ikäni ruumiillista työtä ja autellut seurakunnassa niin fyysisessä kuin henkisessäkin työssä. Nyt joutuu hidastamaan tahtia, kun lääkärit totesivat että sydänlihaksessa olevien tukosten ympärillä oleva lihas voidaan vielä ’pelastaa’ eli vaurioita ei hapenuutteesta johtuen vielä ole liikaa. Annettiin ehdoton määräys: heti kun väsyttää, kädet puutuvat tai tuntuu rinnassa kipua, ota nitrosuihke ja lepää, jos ei 5-10 minuutissa mene tuntemukset ohi, niin ambulanssilla ensiapuun. Lihasta ei saisi siis vaurioittaa, mahdollisella kohtauksella. Eipä sitten ’ryöjätä’ liikaa työn suhteen, kodin remonttia joutuu teettämään pojilla.

 

Koin varjoainekuvauksen yhteydessä pienoisen ahaa-elämyksen, kun lääkäri työnsi valtimoon ’vaijeria’ sehän ei suonen sisällä tunnu, siellä ei ole tuntoa. Kun tukoksen kohtaan päästiin niin ’vaijeri’ kohtasi tukoksen ja lääkäri monitorista katsellen ’tökki’ muutaman kerran tukosta. Siinä hetkessä ajattelin, että tältähän se tuntuu konkreettisesti kun Jeesus kolkuttaa sydämen ovella, pieni hento koputus ja itse saa päättää avataanko vai ei. Minä päätin, että kyllä minut saa avata, jos se kerran on parempi vaihtoehto;)

 

Kuolema on aina läsnä leikkaussalissa, sanotaanhan ettei vaaratonta leikkausta olekaan. En itse osaa suhtautua leikkaukseeni peläten. Vaikka tiedän olevani matkalla taivaaseen, ei minulla sinne kiire ole, ainakaan niin että jonkun toisen peruutuspaikalla sinne menisin, sain peruutuspaikan varjoainekuvaan;). Tuo varmuus siitä, että kun uskoo Jeesuksen lunastustyöhön ristillä, en kohtaa mitään mitä Jumala ei ennalta tiedä, on vahvempi kuin pelko ammattimiesten /naisten epäonnistumisesta leikkaussalissa. Olen siis hyvissä käsissä, ammattiryhmä leikkauksessa, ja Jeesus mukana leikkauksessa, voiko enempää toivoa? Jos itse ei osaa ottaa rennommin ja vähentää työtaakkaansa, jonkun se täytyy tehdä, että tämmöinen tyhmempikin ymmärtää. Nyt ei kiireet haittaa, minulle on melko lailla saman tekevää, valmistuuko se tai tuo ennen sitä tai tätä. Kaikkeen on ratkaisu ilman minuakin, samoin on sinunkin laitasi. Muista levätä. En suosittele tätä tapaa levätä kenellekään, jos se on vältettävissä. Minulla on sepelvaltimotautigeeni sukurasitteena, mutta siihenkin voi pieneltä osaltaan itse vaikuttaa, käydä lääkäreiden tutkittavana, hoitaa kuntoaan, ei tupakoi eikä juo liikaa alkoholia, eikä kerää turhaa stressiä, ruokavaliotakin on hyvä seurata.

 

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää välit kunnossa, siis perheen, ystävien ja ennen kaikkea Jumalan kanssa. On hyvä tietää minne on matkalla. Eihän siitä haittaakaan ole jos olet esim. menossa Hampuriin, ettet ole ottanut mukaasi Rovaniemen maalaiskunnan karttaa, kyllä siinä ajaessa Hampurin kehälle tuntuu, ettei Rovaniemen kartasta ole paljoa hyötyä. Samoin on iankaikkisuuden kanssa, kun tiedät mihin olet menossa on helpompaa. Lue Uudesta Testamentista Johanneksen evankeliumista 3. luku jae 16, se tuttu 3:16 joka näkyy jalkapallon MM-kisa katsomoissa;) Tule sitten Kaarinan Kotikirkon tilaisuuteen kysymään mitä se tarkoittaa ;))

 

Pitkältä lomalta terveiset

 

Jussi

 

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.