Työelämää ja hengellisyyttä?!

Jussi Kinnunen
Jussi Kinnunen

Voiko työelämää sotkea kristillisillä periaatteilla ja päinvastoin?

Olen tehnyt töitä liki 40 vuotta ja siitä 17 vuotta uskovana, olen ollut ay-aktiivi ja jopa SKP:n jäsen nuoruusvuosina. En ole koskaan hävennyt niitä ajatuksia joita minulla on, tai asioita joita edustamani yhteisö kannattaa. Periaatteet tekevät ihmisestä vahvemman ja antavat jopa pohjaa ajatuksille, jos vieläpä osaat kantasi perustella.

En kuitenkaan kannata sellaista mallia jossa ihminen väkisin yrittää ‘vääntää’ omaa asiaansa joko jutun pohjaksi, tai sitten ainoaksi oikeaksi keskustelun aiheeksi esim. kahvitauolla. Kaikkien mielipiteet ovat arvokkaita, yksi ei saisi olla se joka määrää mistä saa tai ei saa jutella, kun yhdessä ollaan.

Omakohtaisesti ajatellen olen ollut aina valmis keskusteluun, joskus jopa väittelyynkin, jos aihe kiinnostaa. Mutta näkyykö usko niin että se synnyttää spontaania keskustelua? Entäpä poliittiset aatteet?

Kerron kaksi tositapausta omasta elämästäni työn piirissä. Olimme myrskyssä korjaamassa yhden yrityksen kattoa, joka uhkasi lentää pois paikoiltaan ja sinne oli hälytetty useampi porukka töihin, jolloin yhdessä saisimme mahdollisimman hyvin katon kestämään. Elintarviketehdas kun ei saa vuotaa myrskylläkään tuotantotiloihin. Katon reunalla yksi kaveri sanoi ettei olisi kiva tuosta pudota, johon sitten omaan tapaani heitin, ettei sen pitäisi mua vaivata kun uskovana tiedän minne olen menossa. No se oli vain sellainen heitto ja ns. ‘kymppiuutisten’ kevennys, mutta tuota kaveria alkoi kiinnostamaan miksi ja miten niin ajattelen. Kerroin omasta uskostani enkä siinä sitten muuta, toivon vain että se pisti tuon tuntemattoman ajattelemaan myös niitä asioita. Toinen jonka kerron sattui nyt ennen viikonloppua. Puhuimme inva-hissistä suunnittelijan kanssa ja kerroin asentaneeni sellaisen Turun helluntaiseurakuntaan tai oikeastaan olleeni mukana asennuksessa ja hissin nostossa. Suunnittelija kysyi, kuulunko helluntaiseurakuntaan, vastasin kuuluvani, tosin Kaarinaan. Juteltiin pari sanaa ja annoin hänelle luettavaksi A&O-lehden jossa minusta on haastattelu, löysin lehtiä muutaman ja ne ovat työkassissani (1 jäljellä). Molemmat olivat mielestäni luonnollisia, aikaan sekä paikkaan sidottuja, ei suunniteltuja kohtaamisia työelämän sisällä, ei ‘varastettu’ työnantajan aikaa, eikä pidetty suuria väittelyjä, vaan olimme kuten muutenkin, luonnollisia normaaleja ihmisiä jotka keskustelevat jostakin siihen hetkeen sidotusta ajatuksesta.

Kirjoitukseni tarkoitus on vastata ylinnä olevaan kysymykseen, jos usko on osa Sinua, se kuuluu työelämääsikin osana luonnollista elämääsi, olematta ylikorostuneen hengellinen. Uskon että uskoni on valintoja jopa työelämän paineissa, sielläkin ”metsä vastaan kuten sinne huutaa” vanhan sanonnan mukaisesti.

Ole rohkeasti sitä mitä olet, antaen muidenkin kantaa omat mielipiteensä. Salaa omassa kammiossasi voit uskovana muistaa kohtaamiasi ihmisiä rukouksin, uskommehan siihen että Jumala kuulee rukouksia ;)) Eikö?

Jussi Kinnunen