Tänä aikana jokainen miettii erilaisia ajatuksia, viemme ajatuksia Herralle, tutkimme vanhoja kirjoituksia/ennustuksia.
Minä olen syntynyt aasialaisen influenssan alkaessa ja sitä kesti noin kaksi vuotta, Suomessa siihen kuoli yhteensä 1800 henkilöä, globaalisti noin 2 miljoonaa ja aasialainen lähti Kiinasta. 1968 alkoi hongkongilainen myllertää ja kesti kolme vuotta. Suomen menehtyneet olivat yli 1000 henkilöä. Siitä kun päästiin, menimme avioon ja samaan aikaan ”moskovalainen” tuotti tuhoa influenssan muodossa, lähes 800 menehtyi Suomessa. Sitten oli sarsit, siat ja linnut yms. Nyt nousee mieleeni, onko meillä, jotka olemme eläneet monta todella tuhoisaa influenssaa, muodostunut jonkinlaista immuniteettia influenssaan? Siitä ei puhuta missään mediassa. Puhutaan talouden romahtamisesta ja pelotellaan kaikilla mitä vaan keksitään. En väheksy tautia, en missään nimessä, ymmärrän itsenikin olevan riskiryhmää sydänlääkityksen takia, veri ohenee ja lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Mutta mietityttää, mihin keskitytään mediassa.
Nyt on hyvä puhua rakkaudesta, Jumala rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan poikansa (Joh 3:16). Mitä rakkauteen sisältyy? No, nuorella siinä tunteet tulevat ja menevät niin kuin turistit, mutta miten rakastaa lähimmäisiä? Meillä uskovilla on ikuisen elämän sanat. Käytämmekö niitä nyt, kun joka puolella puhutaan kuolemasta? Kerrommeko, minne me olemme menossa ja minne menevät ne jotka hylkäävät Jumalan kutsun? Onko rakkautta sanoa ikään kuin ”varjoista” “Jeesus rakastaa sinua”, vai pitäisikö kertoa myös, miksi pitää uskoa se, mitä Raamattu opettaa? Raamatussahan ei ole pelastusta niille, jotka eivät usko, eivätkä tee parannusta. He joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. Onko tuon vaihtoehdon iankaikkisuudesta kertomatta jättäminen oikea tapa?
Usein puhutaan ”agape”-rakkaudesta kun puhutaan Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan. Pari sanaa tuosta kohtaamisesta, Simon Pietari oli kolmesti kieltänyt Jeesuksen ja siksi Jeesus kolmesti kysyi ”ata ohev ani” “rakastatko sinä minua”. Ikään kuin jokaista kieltoa kohden yksi hyväksyntä/anteeksianto. Kreikaksi Jeesus kysyy kahdesti sanalla agapao, (vapaaehtoinen, uhrautuva rakkaus) kolmannella kerralla sanalla fileo (kiintymys, veljellinen rakkaus). Eli kolmannella kerralla kreikaksi Jeesus kysyi ”oletko ystäväni”. Pietarin vastaus jokaiseen kysymykseen oli ”fileo”. Miten Sinä vastaat kun Jeesus kysyy: ”Rakastatko minua todella? Oletko ystäväni?” Jos vastaat fileo, rakastan, oletko valmis uhrautumaan kuten agapao edellyttää, uhrautuvaa rakkautta. No Pietari oli valmis kun oli katunut ja saanut anteeksi, mutta esitän taas kysymyksen, joka oli aiemmin. Onko oikein sanoa että Jeesus rakastaa, kertomatta vaihtoehtoa?
Vertaus, jota Jeesus käytti tuhlaajapojasta, on malliesimerkki tuon kysymyksen vastaukseen. Poika oli jo tuhon porteilla ja tiesi minne veisi tie, jota hän lähti kulkemaan. Isän odottava rakkaus oli esimerkki miten Taivaallinen Isä meitä odottaa, kärsivällisesti rakastaen, mutta jos emme halua kääntyä, tehdä parannusta, uskoa, jäämme sinne kadotuksen tielle. Haluatko Sinä rakastaa läheisiäsi? Kun tulee oikea tilaisuus, kerro heille evankeliumi, se sisältää myös vaihtoehtoisen tien. Kun kuljin aikanaan paljonkin Lapissa, olimme Näätämöjoella, toiset kalastivat minä etsin kuvattavaksi karhua, joka tulee myös kalastamaan, kun lohi nousee jokeen. Löysin tunturista kaksi hätäisen oloista naista, joiden puolisot olivat hävinneet heidän tietopiiristään. Siinä kyselin, minne ovat matkalla ja johdatin heidät yhden varausmökin pihaan odottamaan. Sillä tiesin missä miehet kenties ovat. Siellä on yksi suo, johon polku häviää niin, ettei sitä näe tuntematta aluetta. Löysin miehet ja neuvoin mistä he löytävät vaimonsa ja vielä sanoin ettei kannata innostua kun kuulee kosken kohinan, siinä voi eksyä, sillä asutusta ei siellä ole lähimainkaan. No, mitä tämä kertoo meille? Jos olisin sanonut naisille, että tiedän missä miehet ovat ja sitten taas häipynyt tunturiin, olisiko se auttanut? Mutta kun opastin heidät niin, että he löysivät toisensa, ja sitten häivyin tunturiin, olin tehnyt osani.
Jos kerromme, että Jeesus rakastaa sinua, kertomatta miksi, mitä sitten, mitä jos en usko. Niin onko niin että toinen jää polkujen risteykseen odottamaan opastusta, jota ei näy ei kuulu? Rakkautta siis on kertoa koko pelastumistie ja vielä mistä pelastutaan. Vieläpä nähdä vaivaa ja uhrautua, vaikka joutuisi pilkattavaksi.
2 Tim 1:7 ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen.” Rukoillaan toinen toistemme puolesta ja seurakunnan puolesta, elämme vaikeaa aikaa. Myös taloudellisesti seurakunta on tiukilla kokoontumiskiellosta johtuen.
Siunausta päivääsi
Jussi Kinnunen