Raamattu on todellinen

Sakke

Olen tässä koko syyskauden miettinyt asiaa nimeltä suhtautuminen Raamattuun ja varsinkin Vanhaan testamenttiin. Se miten me uskovaiset suhtaudumme kirjoituksiin, on keskeinen asia koko uskossa.

Olen nyt opettanut kolme kertaa seurakuntamme CBS-kurssilla ja aiheina on ollut Vt, Ut ja Raamatun luotettavuus / kuinka Jeesus ja apostolit sen näkivät. Se laittoi taas miettimään enemmän tätä kyseistä asiaa.

Olen aikaisemmin jo blogeissani puuttunut asiaan, mutta jatkan silti tästä aiheesta koska koen että se on ensisijaisen tärkeää. Ei ole hällä väliä miten suhtaudumme Raamattuun sen ensi sivulta viimeiseen. Se miten suhtaudumme alkuun, vääjäämättä muokkaa sitä miten suhtaudumme loppuun.

Eli onko Raamattu luotettava lähde kun puhutaan sen ensisivuista? Loiko Jumala maailman kuten se ilmoitetaan, olivatko Adam ja Eva olemassa, oliko Nooan aikana tulva, oliko Nooa olemassa, patriarkat totta vai tarua?

On yllättävää, että näissä asioissa on eriäviä mielipiteitä uskovien keskuudessa. Toiset sanovat kyllä kaikkiin ja toiset toteavat että nuo ovat tarinoita joissa on moraalinen totuus mutta henkilöt ja tapahtumat eivät ole tosia.

1800-luvun loppupuolella alettiin kyseenalaistamaan luomiskertomusta ja sitä pidettiin sen jälkeen myyttinä jossa on moraalinen opetus, Adam ja Eva eivät ole todellisia hahmoja ja näin myöskään syntiinlankeemus ei olisi totta.

Sen jälkeen alettiin kyseenalaistamaan Nooaa ja vedenpaisumusta ja todettiin tämäkin myytiksi jossa on moraalinen opetus ilman historiallista opetusta. Myös patriarkat, Mooses ja Israelin kuningaskunta luetaan myyteiksi joissa on moraalista opetusta mutta eivät ole totta historiallisesti. Nykyään on jo teologeja jotka eivät usko neitseestä syntymiseen tai ylösnousemukseen vaan näkevät näissäkin moraalista opetusta, eivät siis pidä faktana.

Kysymys kuuluukin: miten me uskovat näemme nämä asiat? Uskommeko että Raamattu on totta joka lehdellä ja se on historiallisesti oikeassa vai ovatko sen alkulehdet moraalista myyttiä? Jos luominen, Nooa, patriarkat ja Mooses ovat myyttejä, mihin vedämme rajan? Alkaako Raamatun oikeassa oleminen Matteuksen evankeliumista vai kenties Apostolien teoista? Jos neitseestä syntyminen on myytti, silloin pelastustyö on myytti ja sitä myöden koko Raamattu on myytti jonka voi laittaa samaan romukoppaan Koraanin ja muiden uskonnollisten kirjojen kanssa.

Se, että maallinen puoli pitää Raamattua myyttien kirjana on ymmärrettävää ja se heille suotakoon, kyllä totuus tulee ilmi. Mutta se, että me jotka väitämme uskovamme Sanaa ja olevamme pelastettuja, väitämme että osa Raamatusta on myyttiä niin tekee hallaa ei vain evankelioinnille, vaan myös omalle uskollemme. Jos en voi luottaa Raamattuun sen ensilehdistä, miten voisin luottaa sen sanomaan myöhemmissä lehdissä?

Jo pelkästään luomisen muuttaminen myytiksi tai vääräksi tiedoksi josta Mooses ei vain tiennyt totuutta, tekee hallaa koko kristinuskolle. Jos maailma olisi syntynyt niin kuin tiede väittää, silloin Adamin syntiinlankeemus ei tuonutkaan kuolemaa maailmaan ja paratiisissa oli jo kuolemaa ennen sitä. Silloin Jumalan tekemä ensimmäinen uhri ihmisen syntien tähden olisi mitätön lampaiden tappaminen, koska kuolema olisi ollut maailmassa jo kauan. Silloin ihmisen syntiinlankeemus ei tuonutkaan mitään suurta mullistavaa asiaa vaan ainoastaan jatkoi jo olemassa olevaa ketjua. Eli emme olisikaan syntisiä ja Jumala onkin vain pikkumainen tyranni joka ei kestä ihmisten olemassaoloa. Tiedän että kärjistän tässä, mutta lopulta asia menee noin. Jos ei ole luomista, ei ole syntiinlankeemusta, ei ole vedenpaisumusta, ei ole patriarkkoja, ei ole Moosesta, ei ole Daavidia, ei ole jaettua kuningaskuntaa, pakkosiirtoa, paluuta pakkosiirrosta, ei temppeleitä 1 ja 2, ei Johannes kastajaa, ei Jeesusta, ei pelastusta… Lopulta olemme täällä vain vahingosta ja kuolemalla ei ole väliä ja Dawkins ja muut ateistit ovat oikeassa todetessaan, että uskovaisuus on jäänne ja vika nykyihmisen ohjelmoinnissa. Ja tiedehän ei siis pidä paratiisia todellisena paikkana ja Adam ja Eva eivät olleet todellisia henkilöitä jotka rikkoivat Jumalaa vastaan, vaan ihminen juureutuu jostain kädellisestä olennosta ja on kehityksen tulos ja näin ollen kehittyy koko ajan eteenpäin. Tosiasiahan on, että meidän geeniperimämme rappeutuu joka sukupolvi ja emme todellakaan kehity eteenpäin vaan pysymme yhtä huonoina kuin esi-isämme jos katsomme positiivisesti.

Tiede on hieno keksintö jossa kristinuskolla oli iso rooli keskiajalla tuoden sitä eteenpäin ja antaen rahoitusta ja tukea sille, tieteet vain lähtivät omalle naturalistiselle suunnalleen ja kristikunta antoi sen mennä ja osittain lähti mukaan tuolle tielle. Tiede itsessään ei ole paha, arkeologia on antanut hienoja todisteita Raamatun historiallisuuden todistamisessa ja muutkin tieteen alat ovat tukeneet Raamattua, joskus tahtomattaankin. Tiede ei ole vihollinen mutta naturalismi on. Emme voi hyväksyä naturalistista maailmankuvaa ja Raamatullista maailmankuvaa samaan aikaan, samoin kun emme voi sanoa olemassa kristillistä joogaa. Jotkin asiat eivät mene yhteen vaikka kuinka yrittäisi, neliön muotoinen palikka ei mene pyöreään aukkoon ellei neliöstä leikkaa pois osia ja tee siitä pienempää.

Jumala loi maailman, Adam ja Eva olivat todellisia ihmisiä ja ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eva lankesivat syntiin, kuolemaa ei ollut ennen lankeemusta, Nooa oli todellinen ja samoin vedenpaisumus, patriarkat olivat todellisia, Mooses oli todellinen, tuomarit olivat todellisia, Daavid oli todellinen, Israelin yhtenäinen ja jaettu kuningaskunta oli todellinen, Johannes oli todellinen, neitseestä syntyminen oli todellinen, Jeesus oli ja on todellinen, ristintyö oli todellinen, ylösnousemus oli todellinen ja ennen kaikkea pelastus on todellinen, mutta vain jos uskot Raamattuun kokonaisuudessaan siitä mitään ottamatta ja siihen mitään lisäämättä.

Kategoria(t): harhaopit, Raamattu Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.