Behemot ja Leviatan aamukahvillamme?

 

Jussi Kinnunen

Meillä on vaimoni kanssa tapana lukea aamuisin Raamattua ja tänä aamuna luimme Heprealaiskirjettä ja Jesajaa. Se antoi sysäyksen tämän kirjoittamiseen, kuten myös edellisiltapäivän juttutuokio poikamme kanssa.

Me uskovat luemme ja kuulemme paljon Raamatun tekstejä, kuitenkin usein jää miettimään, teemmekö sen ikään kuin suodattimen läpi. Otan pari esimerkkiä jotka itseäni joskus ovat mietityttäneet. Jobin kirja kertoo luvussa 40 kahdesta eri eläimestä ja niiden kuvaus on hyvinkin värikäs. Ensin Behemot, josta mainitaan että sen häntä on kuin setripuu ojennettuna. Mietin usein että Salomonin rakentaessa temppeliään oli Daavid hankkinut setripuita Libanonista ja samoin Salomo hankki kunnon hirsiä Huuramilta / Hiiramilta, setripuisia hirsiä. Ei niistä rakennettu risumajaa vaan kunnollinen vahva rakennus. Jobin Behemotia sanotaan usein virtahevoksi tai norsuksi, mutta katsokaa niiden häntiä 😉 Ei Salomo ollut mikään harakka joka rakentaa risupesää, jollainen tulisi jos setripuut olisivat kuin norsun tai virtahevon hännät. Siksi Behemot on ollut jotain suurempaa, vahvempaa, vaikkapa Tyrannosaurus Rexin kokoluokkaa, joka asusti juurikin Behemotin soisilla alueilla. Mutta miksi me ajattelemme, että ei se voi olla niin? Onko ajanmäärityksemme kuitenkin piirtynyt uskomaan muuta kuin Raamattua? Jos uskoisimme kuten lapset, uskoisimme mitä luemme, eikö? Silloin ei olisi ongelmaa uskoa että ’dinot’ elivät ihmisten kanssa samaan aikaan.

Entäpä Leviatan? Krokotiiliksi se nimetään usein, kuitenkin voisi lukea Psalmista 104 missä Leviatan elää. Merellä, missä laivat purjehtivat. Ainoat krokotiilit jotka elävät meressä ovat Fidzi-saarten suistokrokotiileja, jotka elävät kuitenkin maalla ja saalistavat vedessä. Jos lukee koko kuvauksen ja myös luvun 41, tullee mieleen ensimmäisenä Spinosaurus eikä niinkään krokotiili. Ankylosauruskin on hyvä vaihtoehto tai ehkäpä arkosaurit 😉 (juttelimme poikamme kanssa näistä ja vuoristoista löytyneistä merenelävien fossiileista).

Nyt palaan tähän aamuun ja Heprealaiskirjeeseen. Uskommeko että Jeesuksen uhriveri riittää meidän pelastukseksemme? Vai yritämmekö täyttää jotain lakia jolloin saamme suoritettua itsellemme pelastusta? Luku 9:1-2: jätämmekö voimaan etuhuoneen itse tehdyt uhrit, haemmeko hyväksyntää laista? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä Melkisedekin järjestys ja Yeshua HaMasiach sen välimiehenä ja ainytsyntyisenä ja ainutkertaisena uhrina? Jos lähdemme suorittamaan ja uhraamaan temppeliuhreja lakiliittoineen, voimmeko uskoa saavamme iankaikkisen elämän Jeesuksessa? Maksaako pelastus? Miksi me uskomme Raamatusta vain osan? Kuten pitkähkössä alustuksessa kirjoitin, miksi me emme voi uskoa kuten lapset puhtaasta sydämestä, epäilemättä sitä mitä on kirjoitettu? Usein kuulee sanottavan että se ja se on määrätty noudatettavaksi, mutta ei ihmistä luotu sapattia varten vaan sapatti ihmistä varten. Jos nyt joku ajattelee sapatinvieton olevan pelastuskysymys, lukekoon Markuksen evankeliumista 2. luvun ja Kolossalaiskirjeestä 2. luvun. En sano etteikö juuri sapattia saa viettää, tottakai saa. Mutta siitä ei saa tehdä pelastuskysymystä. Jokainen saa viettää niitä juhlia joita haluaa, kunhan ne eivät asetu Jeesuksen ristintyön pelastussanoman edelle. Kaikki tekomme ovat turhia jos emme kestä koetusta kuten 2. Kor 13:5 sanoo ja ehkäpä varmuudeksi vielä 1. Kor 12 kokonaisuudessaan. Siinä kerrotaan Jumalan antamista lahjoista, ei meidän itsemme hankkimista millään teoillamme tai tavoillamme. Kun kuulumme Kristus-ruumiiseen voimme tavoitella erilaisia armolahjoja.

Palataan Heprealaiskirjeeseen, sen 11. 12. ja 13. lukuihin, painotus on uskon kautta, ei joidenkin opittujen tapojen kautta. 13:8-14 on hyvänä ohjeena siihen ettemme saa antaa joidenkin oppien johtaa meitä harhaan erilaisine säädöksineen. Uskon että heprealaiskirje on kirjoitettu juutalaisille.

Antakaamme uskon johdattaa meitä, Jeesuksessa Kristuksessa, oppien Pyhän Hengen johdatuksessa, sen mitä Yeshua HaMasiach tuli tekemään Isän Jumalan, kaikkivaltiaan, hyvästä tahdosta meitä kohtaan, Jeesuksen sanoja lainaten ”ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin”. Jumalan suvereenia pyhyyttä ei käy kieltäminen, eikä hänen valtasuuruuttaan, 5. Moos 6:4 toistuu Jeesuksen sanoissa (Markus 12:28-31). Kun luemme Johanneksen 14. luvun, pääsemme lähemmäs Jeesuksen olemusta. Uskotaan, ei epäillä, eikä oteta tapoja, ei juutalaisilta eikä pakanoilta, pelastuksen korvikkeeksi.

On hyvä kopioida hyviä tapoja ja noudattaa niitä, mutta turhaa on yrittää niillä muuttaa pelastussanomaa. Rakastetaan Jeesusta, rakastetaan Jumalaa, niin he muuttavat luoksemme ja Pyhä Henki opettaa, Isän lähettämänä, kaiken tarpeellisen (jakeet23-26). Juutalaisuudessa on paljon hyviä tapoja joita voisimme oppia noudattamaan, avustaminen, yhteisöllisyys keskustelukulttuuri, vaikka se voi alkuun kuulostaa riidalta, sen eri vaihtoehtoja punnitseva / väittelevä tapa on hyvä, saaden erilaiset näkökannat esille. Muutamia hyviä tapoja mainitakseni.

Nämä nousivat mieleen, aamun lukuhetkestä, jatkamme lukuhetkiämme, kokeilkaa tekin 😉

Siunattua loppukesää

-jussi-

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.