Vanhurskauttava usko

Tiivistelmä puheesta 7.8.2016

Sinikka Kinnunen

Sinikka Kinnunen

Sinikka Kinnunen

Toimiiko Patriarkka Aabrahamin usko esimerkkinä meille vanhurskauttavasta uskosta? Voimmeko oppia hänen elämästään ja suhtautumisestaan Jumalan kutsuun?

Jumala kutsui Aabrahamin suureen tehtävään, perustamaan uudelleen uskon yhteen ainoaan Jumalaan. Jumalan pelastussuunnitelman ydin on uskon kautta vanhurskauttaminen, joka toteutui Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen uhrityössä ja sen vastaanottaminen uskon kautta.

Usko Aabrahamin elämässä ilmeni luottamisena Jumalaan. Aabrahamia johdatettiin askel kerrallaan: ”Hän lähti tietämättä minne saapuisi” (Hebr. 11:8).

Aabraham oli kasvanut ja varttunut aikuiseksi epäjumalien palvonnan keskellä. Oliko hän kiusaantunut kaikista epäjumaliin liittyvistä asioista, kuten palvontamenoista ja tavoista, luulen näin. Ehkä hän sydämessään kaipasi todistusta todellisesta Jumalasta, jota epäjumalat eivät hänelle todistaneet. Eräänä päivänä Aabraham kuulee kuinka Jumala kutsuu häntä. Jumala ei kutsunut Aabrahamia turistimatkalle aurinkorannalle, vähän nautiskelemaan elämästä. Häntä kutsuttiin suurempaan ja paljon merkittävämpään matkaan. Jumala pyysi, että Aabraham lähtisi omasta maastaan, sukunsa keskuudesta ja isänsä kodista.  Miltä sinusta tai minusta mahtaisi tuntua jättää taakseen kaikki ja lähteä jonnekin mitä emme edeltä tietäisi? Aabrahamia kutsuttiin lähtemään tuntemattomaan, uuteen maahan, jonka Jumala hänelle osoittaisi. ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan jonka minä sinulle osoitan” (1 Moos. 12:1). Tähän kutsuun Aabraham tarttui ja lähti vaimonsa, veljenpoikansa ja palvelijoidensa kanssa kohti tuntematonta, luottaen siihen, että Kutsuja täyttää lupauksensa.

Aabrahamilla oli herkkyyttä kuulla kun Jumala puhui hänelle. Ihminen joka rakastaa Jumalaa, haluaa kuulla hänen puhettaan. Muistathan varmaan ajan kun olit juuri tavannut puolisosi ja kuinka ihana oli levätä hänen rintaansa vasten ja kuulla hänen äänensä kaiku. Kuinka turvallinen tunne siitä tulikaan. Aabraham kuuli ja totteli ja se kertoo uskosta. Joku on hienosti sanonut että:” Usko saa aikaan tinkimättömän kuuliaisuuden. Jumalan sanan hyväksyminen merkitsee sen noudattamista”.

Aabraham oli liiton mies, jonka merkiksi Jumala asetti ympärileikkauksen (1 Moos 17:10-11). Aabraham ei kyseenalaistanut Jumalan puhetta. Hän ei vaatinut selitystä, miksi tulisi näin tehdä. Aabraham toimi, teki niin kuin Jumala pyysi häntä tekemään. Tällainen kuuliaisuus osoittaa nöyrää mielenlaatua, syvää kunnioitusta ja luottamusta Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan. Raamattu tuo kirkkaasti esille kuinka luotettava ja varma Jumala on. Voimme kiitollisina ylistää häntä hengellisen laulun sanoin:”Taivas ja maa kun horjuu, kukkulat vuoret sortuu, kestävi sana Herran, horju ei milloinkaan. Kokemustensa kautta oli Aabraham oppinut tuntemaan luotettavan Jumalan.

Aabrahamkaan ei ollut täydellinen ihminen, jonka vuoksi hän olisi esimerkki meille. Hänen turvautumisensa Jumalan sanan lupauksiin puolestaan kelpaa esimerkiksi meille, tämän päivän uskoville.

Aabraham oli monta kertaa kovilla koetuksilla Jumalan puheen tähden. Ankarin koetus lienee ollut se, kun Jumala käskee häntä ottamaan kauan kaivattu ja hartaasti odotettu poikansa Iisak mukaansa ja lähtemään Moorian maahan. Menemään vuorelle jonka Herra osoittaisi ja uhraamaan Iisak siellä Herralle. Mitä jos sinulta vietäisiin rakastetuin, tärkein ja arvokkain asia pois? Tuskan on täytynyt polttaa Aabrahamia, kuin sydäntä olisi revitty rinnasta ja kuitenkin hän tottelee. Sydän ei ymmärrä Jumalan tahtoa, mutta alistuu Herransa edessä. Pyytämällä Iisakia uhriksi, oli yhtä kuin Jumala pyytäisi häntä uhraamaan lihansa ja verensä.

Tämä oli uskon koetus. Tällainen kuuliaisuus todistaa todellisesta uskosta ja antautumisesta Herralle. Viime hetkellä Herran enkeli huusi Aabrahamille: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään pahaa, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi”. Aabraham oli valmis antamaan kaikkensa Jumalalle, koko elämänsä. Tällaista kuuliaisuutta Jumala meiltäkin, tämän ajan ihmisiltä odottaa.

Aabraham ei ainoastaan uskonut Jumalaan ja hänen olemassa oloonsa, vaan hän uskoi ja totteli Jumalaa. Uskon kuuliaisuus saa aikaan vanhurskauttamisen. Toisin sanoen ihmisestä tulee syytön Jumalan edessä. Jeesus tuli syylliseksi edestämme, että me uskon kautta häneen, tulisimme vanhurskaiksi. Se on Jumalan lahja ihmisille.

Läheinen suhde Jumalaan ei tehnyt Aabrahamista virheetöntä. Hänelläkin oli omat vikansa, jotka toisinaan ohjasivat valintoja. Kuoleman pelko sai hänet kertomaan puolitotuuksia. Raamattu kertoo kuinka Aabraham pelkäsi, että egyptiläiset tappaisivat hänet kauniin vaimonsa tähden. Peloissaan hän pyytää Saaraa salaamaan aviosuhteensa ja kertomaan olevansa Aabrahamin sisko. Miltä sinusta tuntuisi jos puolisosi asettaisi sinut surman suuhun säilyäkseen itse hengissä?  

Jumala ei hyljännyt Aabrahamia hänen virheidensä tähden, vaan ilmestyi hädän hetkellä avuksi ja vahvisti näin Aabrahamin uskoa. Jumala ei meitäkään hylkää, hänen rakkaus ja huolenpitonsa on kanssamme jos vain sitä tahdomme.

Koko Aabrahamin elämä oli todistusta väkevästä Jumalasta jolla on kaikki valta ja voima tehdä suuria tekoja. Hänelle yksin kuuluu kunnia ja kiitos.

Tällaista sanomaa me Herran lunastamat ja lahjavanhurskauden vastaanottaneet saamme viedä viestikapulan tavoin ihmiseltä ihmiselle. Saamme kertoa, että toivoa on. Herra ilmestyy avuksi niille jotka häntä etsivät. Aabrahamin elämä, usko, sitoutuminen ja nöyryys Jumalan edessä ovat hyvä esimerkki tämänkin päivän ihmiselle. Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, kohti lupauksia ja päämäärää.

 

Kategoria(t): puheet, Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.