Terveisiä Israelista!

Suvi ja Tuomas

Suvi ja Tuomas

Muutimme perheenä Israeliin toistaiseksi. Pankki antoi sapattivuoden asuntolainasta ja lentoliput sai osamaksulla, ja saimme asunnon Beth-Sheanista, mutta en tiennyt kaupungista yhtään mitään ennestään, enkä tuntenut täältä ketään. Kaupungissa ei ole yhtään kristillistä seurakuntaa, eikä moskeijaa, ainoastaan kymmeniä synagogia. Tässä parinsadan metrin säteellä on neljä. Kun tulimme tänne, naapurini kertoi lähtevänsä pian synagogaan rukoilemaan, kysyin, voinko tulla mukaan. Siitä lähtien olen ollut synagogassa lähes joka tilaisuudessa. Rukoilemme ja luemme sanaa yhdessä, ja kuuntelemme saarnat yhdessä, paikalliset ovat ottaneet Jeshuaan uskovan suomalaisen aivan ihmeellisellä tavalla mukaan pääasiassa sefardijuutalaisten “perheyhteisöönsä”.

Suuri osa rukouksista on niitä samoja, joita evankeliumien tapahtumienkin aikaan rukoiltiin, ja Alfred Edersheimin sanoin, niistä rukouksista on kenen tahansa helppo erottaa ne osat, jotka ovat jälkeenpäin lisättyjä. Monet temppelin aikaisista asioista on siirretty synagogan seinien sisälle. Vaikka se, kun kansa heiluttaa palmun oksia evankeliumeissa. Synagogassa nämä ovat “hoosianna-päiviä”. Temppelin aikaan niitä oli keväällä ja syksyllä, nyt vain syksyllä. Ne olivat satoon liittyviä toimituksia. Miehet kulkevat lehtimajajuhlan aikaan nykyisin aamurukouksen aikana ympäri synagogaa palmun oksat ja etrog käsissään ja lauletaan hoosiannaa. Temppelin aikaan siihen osallistui koko kansa ja kierrettiin Öljymäkeä. Tällaiseen aamurukouksen ylistyshetkeen ratsastaa meidän Herramme. Matt.21:9. Ei kansa siellä ollut Jeshuaa varten, vaan tavan mukaan; he olisivat olleet siellä laulamassa hoosiannaa palmun oksien kanssa ilman Jeshuaakin. Tuo kiertäminen on niin vanha tapa, ettei sen alkuperää voi jäljittää. 5. Moos.2:3 Jumala sanoo hebrean mukaan, että “te olette jo tarpeeksi kauan kiertäneet tätä vuorta”, jakeen 14 mukaan 38 vuotta. Se on pitkä aika olla paikallaan. Beth-Chesdan lammikon mieskin oli 38 vuotta paikallaan; molemmat siis tottelemattomuuden, epäuskon tähden. Jokainen juutalainen lukija yhdistää tapahtumat toisiinsa vuosiluvun tähden, ja juuri se oli Johanneksenkin mielessä. Kannattaa mennä eteenpäin!

Täällä Beth-Sheanissa usko ei ole yksityisasia, vaan se osa, jolla yhteiskunta toimii. Jos uskon elämä ei ole kunnossa, toiset auttavat, ja jos apu ei kelpaa, jäät ulkopuolelle. Se on hyvin vanha, mutta toimiva elämäntapa. Kaikki auttavat toisiaan joka asiassa, jokaiselle toivotetaan rauhallista lepopäivää tai hyvää huomenta ulkona, kukaan ei ole toisensa yläpuolella. Kun jäin ensimmäisen kerran lasten valvomisten tähden nukkumaan synagogan aamurukouksesta, toiset siellä kyselivät, missä olen, mitä on tapahtunut? Suomessa ei yleensä kukaan ole kiinnostunut, jos joku, varsinkin eri tavalla uskova, jää kokouksesta kerran pois. Teen suomennoksia vanhoista kirjoituksista täällä ja opin kulttuuria, historiaa ja kieltä, elämällä mukana kaupungin juutalaisyhteisössä. Ja samalla puhun heidän kanssaan heidän omista vanhoista kirjoituksistaan. Esimerkkinä vaikka aamurukouksen laulu, jonka sanat olivat “vastaa meille, sinä Davidin kilpi”. Sen lauloi sokea mies, jonka talutin kotiinsa. Matkalla kerroin hänelle, että tiedätkö, että aramean targumissa Davidin kilpi on Messias, koska siellä Saul sanoo Davidille, “mene, Herran Messias olkoon sinun kanssasi”, ennen kuin hän lähtee Goljatia vastaan. Juutalaiselle riittää pari pientä ajatusta heidän omista kirjoituksistaan evankeliointiin. Silti tehtävä ei ole helppo, kristittyjä pidetään joulupukin palvojina täällä, vaikka tarkkaan luettuna uusi testamentti ei laita esteitä synagogassa rukoilemiselle ja kokoontumiselle, vaikka uskookin Jeshuaan – niin Herrakin teki, ja alkuseurakunta.

Meillä on parhaillaan menossa lehtimajajuhla. Jeshuan aikana lehtimajan lehdet muodostivat suojan suitsukkeen myrkkykaasuille. Sovituspäivänä ylipappi otti temppelin kaikkeinpyhimmästä tuolla myrkkykaasulla kyllästetyn profeetta Ezran toorakäärön, ja lehtimajajuhlaan tultiin ympäri maailmaa tooran kopioiden kanssa, ja ne verrattiin merkki merkiltä tuohon Ezran kääröön. Sillä tavalla Jumalan sana säilyi muuttumattomana. Kun kääröjen vertailu oli saatu loppuun, alkoi simchat torah, Jumalan kirjoitetun sanan ilojuhla, juhlan viimeinen päivä. Jeshua meni tuohon juhlaan, Johanneksen luku seitsemän kertoo siitä. Jeshua menee sinne juhlan puolessavälissä, kuten Johannes kertoo, ja toorakääröjen tarkistus on menossa 3Moos.12 luvussa, se tulee näkyviin siitä, että Joh.7:22 hän ottaa puheeksi ympärileikkauksen – ei hän sitä siihen sattumalta ota, vaan tekstin tarkistus on siinä kohdassa menossa. Johanneksen evankeliumi on vanhin olemassaoleva historiallinen dokumentti simchat torah -juhlasta, ja meillä tuo juhla on ensi maanantaina.

Jos meitä ei tarvita suomessa, voi olla, että jäämme tänne aika pitkäksikin aikaa, mutta en ole suunnitellut tulevaisuutta sillä tavalla, vaan katsomme, missä meitä tarvitaan, ja kuinka meitä johdatetaan. Herra on kutsunut minut tekemään noita kirjoituksia suomalaisille, ja sen pidän ensisijaisena, perheeni lisäksi. Meillä on kuitenkin nyt mahdollisuus jäädä tänne vaikka loppuelämäksemme, ja me käytämme sen mahdollisuuden mielellämme.

Beth-Sheanista, Israelista, siunaten,
Tuomas, Suvi & lapset

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.